Peliarvostelu: Game Dev Story

Kaiken sen kuran keskeltä mitä mobiilipelaamiseksi kutsutaan, löytyy toisinaan kultahippuja, jotka saavat paatuneimmankin pelaajan sydämen sulamaan. Tulee idea niin raikas, niin tuttu, niin addiktoiva, mutta niin nautittava, että siitä ei voi olla pitämättä. Japanilaisen KairoSoftin Game Dev Story (GDS) on sellainen peli.

Ideana on nostaa pieni pelitalo maailmanluokan julkaisijaksi. Kilpailu on toki kovaa, ja vastassa on sellaisia jättiläisiä kuin Intendro, Sonny ja Senga. Mikä tahansa voi myös mennä pieleen. Ensimmäisellä silmäyksellä GDS tuo mieleen Bullfrogin Theme Park/Hospital-pelit noin 15 vuoden takaa.

Käytännössä peli alkaa henkilökunnan palkkaamisella. Kuten meidänkin toimistollamme, rahakirstu ammottaa tyhjyyttä, joten on tyytyminen siihen rupusakkiin, joka suostuu tekemään duunia talkoo-liksoilla. Kun työpisteet on miehitetty, siirrytään prosessissa pelityypin ja aiheen valintaan. Olen opportunisti ja valitsen viimeaikaiset teinisuosikit “seikkailu” ja “merirosvot”. Tämän jälkeen suunnitellaan projektin painotukset; realismi, söpöys, viimeistely jne jne.

Kun pelin kehitys lopulta alkaa, siirrytään katselemaan homman etenemistä hiukan etäämmältä. henkilökunnan ideat sinkoilevat, ja väki kerää kokemusta. Välillä joku saa rohkean idean pelin parantamiseksi, ja tulee anomaan lisää rahaa. Avainkohdissa joudutaan myös valitsemaan henkilökunnasta joku, joka vastaa tietystä pelin osa-alueesta, kuten grafiikasta. Nämä valinnat ovat hyvin merkittäviä pelin kehityksen, ja henkilökunnan motivaation kannalta. Teknisten ratkaisujen ohessa on myös syytä miettiä media-arvoja, mainostusta ja hypeä. Sillä vaikka pelit ovatkin taidetta, niin tärkeintä on saada peli joulumyyntiin ja paljon fyffeä omistajien lompakkoon.

Mikäli asiat eivät kuitenkaan suju ruusuisten suunnitelmien mukaisesti, voi henkilökunnan uhrata suorittamaan sivuprojektia, kuten elokuvien erikoisefektien teko. Näistä lyhyistä projekteista saa toisinaan nopeasti helppoa rahaa, jolla voi sitten rahoittaa omia unelmiaan.

Kun prosessi alkaa olla kunnossa; oikeat avainhenkilöt töissä, rahaa on lattialla polviin asti, on aika sijoittaa megapeliin, joka sinetöi firman maineen historiassa. Vinkkinä lukijoille voin antaa omat mestariteokseni:

“Gran Turrikka” – autopeli, realistisuuden huipentuma, joka irrottaa hammaspaikatkin.
Tai “Halko” – huippugraafinen online-räiskintä, jossa annetaan kyytiä ilkeille avaruusolennoille.

Typerät arvostelijat haukkuivat kuitenkin pelini lyttyyn! “Gran Turrikka” oli kuulemma kuin muinaisjäänne, jossa oli fokus hukkunut kaiken realismi-onanoinnin taakse. “Halko” taas arvostelijoiden mielestä houkutteli lähinnä aivottomia teini-ikäisiä, jotka kiroilivat ja huutelivat toisilleen chatissä. Olin ymmälläni. Asiakkaat kuitenkin marssivat kauppaan ja ostivat mestariteokseni. Eli kyllä kansa tietää mikä on hyvää! Kateelliset tosin kuiskivat, että pelit olivat hittejä vain, koska sijoitin markkinointiin kolminkertaisen summan kehitykseen nähden. Pyh!

Tiivistetysti voi sanoa, että Game Dev Story on erinomainen peli. Siinä on omat heikkoutensa, kuten tekemisen automatisoituminen, ja liiallinen helpottuminen loppua kohti. Graafinen ilme on toki vanhahko, mutta uskon että “Habbo Hotel”-sukupolvi vielä hyväksyy tämän. Äänissäkään ei ole moittimista; ne ovat lähinnä funktionaaliset, eivät ärsyttävät, mutta eivät myöskään ansaitse kehuja. Pelistä on tarjolla sekä ilmainen demo, että maksullinen versio noin 3.50e. Demon rajoituksena on kolmen vuoden peliaika, joka on riittävä kuvaamaan pelin ideaa. Täyden version peliaika on 20v, jolloin saavutukset summataan yhteen, ja muutetaan Highscore pisteiksi.

GDS antaa sitä enemmän, mitä kauemmin on pelialaa seurannut. 8-Bittisiltä asti pelanneet voivat huoletta lukea arvosanaksi 5/5, mutta uudet sukupolvet tuskin saavat ihan kaikkea irti.

Arvosana 4/5

Lyhyesti: Tycoon-peli, omalla sektorillaan paras kuvaus pelialasta, parempaa ei löydy millekään alustalle.