Saimme käsiimme Nvidian Tegra 2-alustalla varustetun Motorola Xoom-tabletin Euroversion. Selvitämme onko Honeycomb kehujen arvoinen aito tablettikäyttöjärjestelmä ja onko Xoom vaihtoehto jota kannatti odottaa.

Onko ruututila loppumassa kesken? Et osu kännykän näytöllä näppäimiin ja aiheutat noloja väärinkäsityksiä tekstiviesteissä ja sähköposteissasi? Harrastat paljon kirjojen lukemista julkisissa kulkuneuvoissa? Harrastat mobiililaitteilla pelaamista, mutta kaipaat lisää ruututilaa? Elämäsi on ehkä helpottumassa piirun verran, sillä tabletit tekevät vahvasti tuloaan. Tällä kertaa Android-leirin puolelta ja vihdoinkin aidolla tabletti-käyttöjärjestelmällä varustettuna.

Suhteellisen tuoreelle keksinnölle, tabletille, on jo monia nimiä, “sormitietokoneen” ollessa tietenkin se suosituin. Nimestään huolimatta se ei ole vielä sormeen sisäänrakennettu tai sormenpään kokoinen, vaan mukavasti sormella käytettävä suurella kosketusnäytöllä varustettu monikäyttöinen laite. Tabletin hyödyllisyydestä on ollut kovasti keskustelua, kuten jokaisesta uudesta keksinnöstä, oli se sitten plasma-tv, digiboxi, älypuhelin tai vaikka riisikeitin.
Ei kuitenkaan ole kovin yllättävää, että kannettavat tietokoneet eivät maistu kaikille, mm. hinnan ja koon ollessa pitkään syinä, kunnes miniläppärit käytännössä räjäyttivät markkinat. Nyt tabletit ovat tekemässä samaa; omenavalmistajan ollessa kieltämättä edelläkävijänä, Android-tabletit tekevät tänä vuonna todellista esiinmarssia. Valmistajia on mukana jo kymmenittäin; suurimmista kuten Samsung, Motorola, HTC, LG, Asus ja Acer, hieman pienempiin kuten Viewsonic, Huawei, ZTE ja Archos. Motorola sai pienoisen etumatkan Googlen ottaessa sen siipiensä suojaan Honeycomb-tabletin kehityksessä, mutta muiltakin valmistajilta on hiljalleen tullut jo Suomenkin kauppojen hyllyille Honeycomb-tabletteja.

Xoom on varustettu yhdellä tämän hetken tehokkaimmista järjestelmäpiireistä, Nvidian Tegra 2:lla johon kuuluu osana myös GeForce-tuotemerkin alla markkinoitava vähävirtainen grafiikkasuoritin kahdeksalla ytimellä. Nämä yhdistettynä 1 GB keskusmuistiin ja 32GB tallennustilaan (plus laajennusmahdollisuus microSD-kortilla), muodostavat mukavan tehokkaan paketin kaikkeen käyttöön.

Euroopan versio Xoom:sta ei eroa ulkoisesti juuri jenkkioperaattori Verizonin CDMA-laitteesta, ainoa huomattava ero on Verizon-logon puute näytön reunuksesta. Laitteen pääpiirre on 10.1-tuumainen 1280×800-resoluutiolla varustettu näyttö 16:10-kuvasuhteella, joka siis on kuin luotu 720p-resoluution videon toistamiseen.  Laitteen yläreunassa on 2 Mpix kamera jonka vieressä on LED, joka ilmaisee kameran aktiivisuutta. Tämä tuleekin tarpeen sillä videochatin aikana on mahdollista moniajaa ja vaihtaa toiseen ohjelmaan chatin jäädessä taustalle pyörimään. Valo ei kuitenkaan näy kun se on pois päältä vaan on piilotettu mustan reunuksen ”sisään” ja myös oikean laidan huomiovalo ja alareunan latausilmaisin noudattavat samaa tapaa. Laitteessa ei ole tuttuja Android-painikkeita sillä Honeycomb sisällyttää nämä osaksi käyttöjärjestelmää. Vasemmasta reunasta löytyvät äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet, alareunasta microUSB, microHDMI, latausliitin ja telakointiaseman liittimet. Yläreunasta löytyy ulosvedettävä “kelkka” SIM-kortille ja sen takaa löytyy myös microSD-korttipaikka (joka ei Honeycombin rajoituksista johtuen vielä toimi), sen vierestä löytyy myös tuttu 3,5 mm kuulokeliitäntä. Takapaneelista löytyvät stereo-kaiuttimet, 5 Mpix 720p-videokuvaukseen kykenevä kamera, tupla-LED-salama ja hieman epäloogiseen paikkaan sijoitettu virtapainike.

Testin laite on Euromalli joten laite kytkeytyy mallikkaasti Suomalaiseen 3G-verkkoon, ja ennen kuin joku kysyy: Ei, laitteella ei voi puhua puheluita. Nyt kun ollaan päästy siitä ohi, voimme jatkaa arvostelua. Laitteessa on asennettuna Android Honeycomb 3.0.1, tuo maaginen yhden pykälän korotus mahdollistaa laitteen Flash 10.3-tuen, joten toisin kuin CDMA-serkkunsa, Euromalli taitaa Flash:n heti julkaisuhetkellä. Kiitos tuplaydin-prosessorin, pyörii Youtubesta 720p-resoluutioinen Flash-video suoraan selaimessa. Pientä nykimistä tosin on havaittavissa, mutta tämän pitäisi poistua viimeistään Honeycombin 3.1-päivityksen yhteydessä jolloin Flash saa tuekseen myös grafiikkaprosessorin tuomat huomattavat tehoreservit.

Kuten olemme jo useamman kerran maininneet, on Honeycomb Googlen virallinen tabletti-käyttöjärjestelmä. Missä tämä sitten näkyy? Lyhyesti: kaikessa. Google on rakentanut Honeycombin alusta saakka tätä resoluutiota varten. Siinä missä Android 2.3 Gingerbreadia ajavissa laitteissa vain valmistajan omat ohjelmat on suunniteltu kyseisen laitteen koko näyttötilaa käyttämään, Honeycombille suunnitellut ohjelmat käyttävät tabletille optimoitua resoluutiota ja lisäävät täten käyttömukavuutta. Tulemme julkaisemaan erillisen artikkelisarjan tablettioptimoiduista ohjelmista, joten otamme askeleen taaksepäin ja perehdymme hieman uuteen työpöytäympäristöön.

Honeycombin myötä Androidin työpöytä on saanut suurimman muutoksen ja työpöydälle on ilmestynyt alareunaan palkki, joka sisällyttää itseensä puhelinversion ilmoitusalueen toiminnot ja Androidin toimintonäppäimet. Toimintonäppäimet sijaitsevat palkin vasemmassa reunassa ja näppäimistä aina näkyvissä ovat  ”takaisin”, ”koti” ja ”tehtävänvaihto”, josta viimeiseksi mainitusta hieman lisää myöhemmin. Lisäksi näiden viereen ilmestyy menu-näppäin, mikäli käynnissä on ohjelma, joka ei ole täysin Honeycomb-optimoitu. Oikeasta reunasta löytyy kello, jonka vieressä näkyvät Wi-Fi/3G-yhteyden verkon ja akun varauksen ilmasin. Näiden lisäksi kelloalue toimii myös samassa tehtävässä kuin ilmoitusalue puhelinversiossa. Puhelinversion teksti-ilmoitukset aukeavat pieneen ponnahdusikkunaan ja ilmoituksen jälkeen näistä jää jäljelle ohjelman tai toiminnon ikoni ja ikonin vieressä numero kuinka monta ilmoitusta samasta asiasta on kuittaamatta. Vihdoin päästään siis eroon Market-päivitysten aiheuttamasta latausikonispammista. Kelloaluetta painamalla aukeaa kello ponnahdusikkunaan jonka alle aukeavat kuittaamattomat ilmoitukset listana, josta ne on helppo kuitata kaikki kerralla tai yksitellen. Kellon ponnahdusikkunassa näkyvät myös päivämäärä, akun varaus prosentteina ja verkon nimi johon laite on yhdistettynä. Tämän lisäksi ikkunasta päästään käsiksi Androidin olennaisimpiin asetuksiin.

Alapalkin lisäksi työpöydältä löytyy yläpalkki jonka toiminnot vaihtelevat tilanteen mukaan, työpöydällä palkissa näkyvät Google-haku, äänikomentojen aktivointi, ohjelmisto- ja kustomointivalikon avauspainikkeet. Ohjelmia ajettaessa näkyy palkissa ohjelman nimi ja tämän toiminnot, Honeycomb-ohjelmia ajettaessa yläpalkki korvaa myös puhelinversion Menu-näppäimen toiminnot. Google ei ole kuitenkaan tyytynyt käyttämään tätä pelkkänä asetusvalikkona, vaan palkin kohdalle aukeaa vakioselaimessa työpöytä Chrome-tyyliset välilehdet.

Kuten aikaisemmin mainitsimme, alareunasta löytyy painike “tehtävänvaihtoa” varten; näppäin avaa valikon, jossa näkyy viisi viimeksi käytettyä ohjelmaa ja kuvankaappaus niiden sen hetkisistä tilanteista. Onneksi Google on mennyt tässäkin askeleen pidemmälle ja mikäli esim. Google Talk:ssa on avoinna videokeskustelu, sen näkymä päivittyy reaaliajassa myös tänne, mikäli chatin aikana on tarve hyppiä ohjelmasta toiseen.

Kustomointi-valikkoa on myös uusittu rankalla kädellä ja vanhan widget-listan sijaan widgetit näytetään HTC-tyyppisesti vaakasuunnassa vieritettävässä valikossa kuvina joiden avulla haluttu widgetti löytyy huomattavasti helpommin kuin vanhoista Androideista. Valikon yläpuolella on näkymä työpöydistä pienoiskuvina ja haluttu widgetti viedään vanhalla tutulla tavalla halutulle työpöydälle, sormella raahaamalla. Samasta paikasta onnistuu myös pikakuvakkeiden asettelu työpöydille (samaan tyyliin painamalla pitkään ohjelmavalikossa). Valikosta onnistuu tietenkin näiden lisäksi myös taustakuvan vaihtaminen. Google on rakentanut Widgetit alusta asti sopimaan paremmin Honeycombin resoluutioon ja tämän futuristiseen ulkoasuun, joka on erittäin hyvä veto, sillä nyt Androidin rumimmatkin widgetit ovatkin yhtäkkiä parhaimman näköisiä.

Yksi mieluisimmista uudistuksista Honeycombissa on virtaviivaistettu ohjelmien poisto ja asennus. Honeycombin versio Marketista tarjoaa mahdollisuuden luoda pikakuvakkeen suoraan työpöydälle asennuksen yhteydessä, joka varmasti miellyttää Windowsia käyttäneitä (ominaisuuden saa myös pois päältä). Ohjelmien poisto, olivatpa ne Marketista asennettuja tai Marketin ulkopuolisia, onnistuu nyt painamalla ikonia pitkään ja raahaamalla se oikeaan yläkulmaan ilmestyvän roskakori-kuvakkeen päälle, työpöydälle lisääminen taas tapahtuu raahaamalla kuvake halutun työpöydän päälle samalla tavalla kuin widgetit kustomointi-valikossa.

Ohjelmistopuolella laitteen mukana tulevat tablettioptimoidut versiot seuraavista ohjelmista: Android Market, Google Talk, galleria, laskin, kontakti-kortisto, Gmail, E-mail, selain, musiikkisoitin, Youtube, Maps ja kamera. Valitettavasti jenkkiversion mielenkiintoisin ominaisuus eli Movie Studio Editor-videoeditointiohjelmisto ei ole Euro-Xoomiin päätynyt, joka on todella sääli. Ohjelmat skaalautuvat todella nätisti käyttämään koko ruutua ja näyttävät hyvältä. Varsinkin Gmail näyttää todella hyvältä ja onkin bluetooth-näppäimistön kanssa paritettuna paras Gmail-kokemus tähän asti testatuista laitteista. Selain näyttää välilehtiä myöten samalta kuin työpöytä-Chrome ja sai allekirjoittaneen vihdoin hylkäämään tablettikäytössä Dolphin HD:n.

Uusi Youtube-ohjelma näyttää myös äärimmäisen modernilta ja käyttömukavuuskin on omaa luokkaansa. Perusnäkymä on hyvinkin lähellä web-version uutta Youtube-näkymää. Pyörivän videon vieressä näytetään samankaltaiset videot tai videon kommentit joiden välillä voi vaihtaa katkaisematta pyörivän videon toistoa. Mukavana ominaisuutena Youtube-ohjelmaan on lisätty mahdollisuus poistaa videoita oman tunnuksen alta. Lisäksi Youtube pystyy näyttämään videoseinänä uudet videot käyttäjiltä joiden seuraajaksi on liittynyt, ko. seuratuksi merkittyjä tilejä voidaan hallita myös suoraan ohjelmasta. Ohjelma kykenee myös toistamaan HD-videot nikottelematta, joka on yksi mihin puhelinversio ei kykene.

Xoomin ylivoimaisesti suurin ongelma on sen paino, 730 grammaa, joka johtuu lähinnä hyvin jämäkästä alumiinisesta rakenteesta, mutta on pidemmän päälle hieman ikävä varsinkin e-kirjoja luettaessa tai pelejä pelattaessa. Toinen ongelma on sama kuin kaikissa Googlen referenssilaitteissa (toim. huom. pl. Nexus S päivityksen jälkeen), eli suomen kieli loistaa poissaolollaan, mutta onneksi sentään näppäimistön saa ruotsinkieliseksi, jolloin siihen saadaan ääkköset (ja luonnollisesti Marketista saatavat näppäimistöt toimivat tässäkin). Kolmas motkotuksen aihe tulee siitä, että Xoomia ei pysty lataamaan microUSB-liitimen läpi edes sen ollessa poissa päältä, vaan ainoa tapa saada laitteeseen virtaa on oman laturin kautta ja tämän lisäksi laturin pistoke on äärimmäisen pienikokoinen, haavoittuvaisen oloinen sekä ärsyttävästi (vaikkakin loogisesti) laitteen alareunaan sijoitettu. Yksi Honeycombin ja puhelin-Androidinkin ongelmista on edelleen toimivan tehtävänhallinnan ja -vaihtajan puute, aktiivisista ohjelmista ei saa siistiä, graafista listaa josta voisi vaihtaa ohjelmasta toiseen, tällainen pitää aina hakea Marketista. Viiden ohjelman lista riittää varmasti peruskäyttäjälle, mutta aktiivisesti kymmeniä ohjelmia käyttävä “joutuu” turvautumaan Marketin valikoimaan.

Google on vihdoin myös tehnyt täysremontin kameraohjelmistolleen ja kaikki yleisimmät toiminnot zoomi-painikkeita myöten löytyvät nyt yhdeltä ruudulta. Kamerasta toiseen vaihto onnistuu myös näppärästi suoraan ohjelmasta. Tervetullut lisä on myös tarkennuksen tason säätö joka mahdollistaa auto- ja makro-asetusten lisäksi myös äärettömyyteen tarkennuksen. Tämän lisäksi Google on lisännyt myös valmiit tilasäädöt, esim. yö-, ilotulitus-, päivä- ja sisätilakuvaukselle ja näiden lisäksi vielä väriefektit kuten seepia jne. Kamera-ohjelma näyttää myös totuttuun tapaan viimeisimmän kuvan pienoiskuvana ruudulla, ja sitä painamalla aukeaa galleria-sovellus. Videopuolella laite kykenee HD-videokuvauksen lisäksi ns. time lapse -kuvaukseen, jolloin laite ottaa automaattisesti kuvan 1-10 sek välein ja lopuksi kuvista koostetaan välittömästi video. Kameratilan efekti- ja tilasäädöt ovat myös käytettävissä videokuvauksen aikana ja salama toimii haluttaessa kuvausvalona. Kyseessä on toki uudistuksia joita valmistajat ovat lisänneet itse omiin kameraohjelmiinsa, mutta on mukavaa nähdä että Google on nostanut vakio-ohjelmiston tason sellaiseksi, kuin sen pitäisikin olla. Video on laadukasta 5 Mpix sensorista huolimatta ja pesee esim. HTC Flyerin vastaavalla videolla helposti lattiaa. Alla muutama esimerkki:

Päivänvalo:

httpvh://www.youtube.com/watch?v=zPjkQbwrk3Y

Hämärä:

httpvh://www.youtube.com/watch?v=IIZrhd1BSg8

Time lapse-ominaisuus:

httpvh://www.youtube.com/watch?v=judMsNrMYX4

Laite pystyy pyörittämään .mkv-videoita, mutta esim. 1080p-resoluutioinen video nykii niin paljon, että se on katselukelvotonta, eikä 720p-versio ole myöskään niin sulava kuin tuplaydinlaitteelta toivoisi. Lisäksi Xvid- ja Divx formaatit eivät ole ollenkaan tuettujen listalla, ja emme saaneet AC3-muotoisia monikanavaääniä purettua laitteella ollenkaan.  Onneksi Marketista löytyvä Rockplayer lite suoriutuu varsinkin päivityksen jälkeen eri mediaformaattien pyörittämisestä hieman paremmin, mutta edes Rockplayerin kanssa ei vältytty ruudunpäivitysongelmista. Mediatoistossa vanha Galaxy Tab ja Flyer vetävät pidemmän korren Honeycomb-tulokkaasta, joka on varsin sääli, laite on kuitenkin tarkoitettu monipuoliseksi multimediamyllyksi ja Googlella on videopuolelta hyvin paljon kokemusta.

Työkäyttöön laitteen hankkivia miellyttänee Honeycombin myötä tullut ominaisuus laitteen kryptaamiselle jolloin sen sisältämiin tietoihin ei päästä käsiksi varkaus- tai katoamistapauksessa.

Perustesteissämme Xoom repäisi tuloksiksi: Quadrant 1863, Linpack 35.418 MFLOPS (2.37 sek), AnTutu 3605. Rightwaren Basemark GUI-akkurasitustestissä laite kellotti 5 h, 53 m ja 58 s. Eli luvattu 10h akunkesto normaalikäytössä tulee varmasti helposti täyteen. Laitteesta näyttää puuttuvan osa tehoista Quadrant-testistä päätellen (tuplaydin-suorittimella varustetun laitteen pitäisi saada liki 3500), mutta kuitenkin laskutesteistä se suoriutuu Tegra 2:lle ominaisella nopeudella saaden esim. BenchmarkPi-tulokseksi 550 ms ja Linpack-tuloskin on samaa luokkaa kuin muilla vastaavilla laitteilla (esim. 8kk sitten ilmestynyt vertailulaitteemme Toshiba Folio 100).

Laite on kiistämättä markkinoiden paras Android-tabletti tällä hetkellä kaupan hyllyllä ja suurin kiitos siitä kuuluu Honeycomb:lle, joka tekee Androidista vihdoin mukavan käyttää tabletilla. Näyttö on katselukulmiltaan paljon halpisvaihtoehtoja parempi ja emme havainneet merkittävää (Jenkkiarvosteluissakin katkerasti moitittua) lagia tai puutteita reagointinopeudessa. Valitettavasti suomen kielivalinnan puute rajoittaa käyttäjäkuntaa ja puutteelliset videotoisto-ominaisuudet vakiona heikentävät laitteen käyttömahdollisuuksia medialaitteena ja liiallisen painon vuoksi ei Xoom:a voi aivan varauksetta suositella kaikille. Mikäli kuitenkin haluat omistaa ensimmäisen oikean Android-tabletin ja Market-Fu:si ei ole ruosteessa, on tämä vihdoin vaihtoehto jota olet odottanut. Mikäli etsit pienempää ja kevyempää, on markkinoille varmasti kohta tulvimassa hieman muovisempia ja pienikokoisempia laitteita.

Kiitämme Verkkokauppa.com:a testilaitteen lainasta.

Verkkokauppa myy 3G-Xoomia hintaan 799.9 € ja Wi-Fi -mallia 699.90 €