Sony Tablet S ja P ovat Sonyn näkemys Android-tableteihin. Toimitus sai käsiinsä 9,4″ lippulaivan, Sony S1 -tabletin, testattavaksi. Tegra 2 -pohjainen tablet erottu muusta massasta lähinnä muotoilullaan ja Playstation -sertifioinnillaan.

Alkutuntuma

Pakkauksesta irtoaa tyylikkäästi muotoiltu 9,4″ kokoinen laite, joka heti ensi hetkestä alkaen on täydellisesti käteen sopiva ja muotoilu tuo mieleen lähinnä sanomalehden. Tabletin lisäksi myyntipakkauksesta löytyy vain laturi ja käsihihna, muttei MikroUSB-kaapelia. Käyttöönotto on yksinkertaista Androidia: Google-tunnuksen ja Wi-Fi-kirjautumisen jälkeen laite on käytettävissä noin 10 minuutin kuluessa.

 

Testilaitteen ohjelmistoja ei oltu vielä lokalisoitu suomen kielelle, mutta lokalisoinnin pitäisi olla saatavilla joskus kesän jälkeen. Taktiset tekniset mitat laitteelle ovat seuraavat: 1 GHz Tegra 2 -järjestelmäpiiri, 1 Gt keskusmuistia, 16 (tai 32) Gt tallennustilaa, 9,4″ paneeli 10 kosketuspisteen tunnistuksella, 5 Mpix kamera takana ja VGA-tasoinen kamera etupaneelissa, MikroUSB-liitin, joka toimii myös USB-hostina, täysikokoinen SD-korttipaikka, 5000 mAh akku, langattomista liitännöistä löytyvät Wi-Fi (b/g/n), Bluetooth 2.1 + EDR ja bonuksena infrapunaliitin. Testilaitteen käyttöjärjestelmänä oli Honeycomb versiota 3.2.1 ja ICS on luvassa joskus kevään aikana.

Tuntumaltaan S on kädessä tasapainoinen ja noin 600 gramman painollaan varsin siedettävä. Tabletia voi helposti pitää kädessään kuten kirjaa, sillä paksummasta reunasta saa tukevan otteen ja näytön sivuilla on tarpeeksi tilaa sormille. Käden vaihto onnistuu – käden käänteessä – tabletia kääntämällä. Laite toimii myös pöydällä tavanomaista läpyskää paremmin, sillä lievästi korotettua näyttöä on helppo katsoa.

Laitteisto

Näyttö on tabletin parasta antia. Hieman alle 10″ koollaan ja 1280×800 tarkkuudella PPI on hieman suurempi kuin muissa vastaavan tason tableteissa ja fyysinen koko itseasiassa on miellyttävämpi. Näytön laatu, saturaatio ja mustan syvyys ovat kaikki hyviä. Myös katselukulmat ovat mainiot. Pinnoite ei ole Gorilla Glassia tai vastaavaa ja testilaitteemme olikin jo ehtinyt kerätä pieniä käytön jälkiä. Toinen vähäisempi ongelma on se, että pinnoite tuntuu suorastaan imevän sormenjälkiä ja näytön puhtaana pitäminen on hankalaa.

Liitäntöinä on normaalit 3,5 mm liitin ja luukun alta löytyy miniUSB -liitin ja positiivisena yllätyksenä myös täysikokoinen SD-korttipaikka. USB-liitin on myös myös USB-hub, joten tabletin jatkeeksi saa lisättyä koko joukon USB-oheislaitteita. Esimerkiksi useampia ulkoisia USB-laitteita jakajan perässä. Myös peliohjaimet toimivat internetin perusteella, mistä on varmasti iloa Playstation-laitteen kanssa. Valitettavasti laitteen mukana ei tule itse miniUSB-kaapelia.

SD-korttipaikka käy hyvin kuvien katseluun kesken kuvausreissun, mikä varmaan on Sonyn konttorilla liikkunut suunnittelijoiden mielessä. Lisätilalle olisi käyttöä etenkin 16 Gt;n versiolla, sillä se on osioitu melko jännästi. Tallennustilaa käyttäjän tiedostoille on n. 9 Gt, sillä järjestelmälle on varattu 2 Gt ja sovelluksille 4 Gt. SD-korttipaikka myöskään ei toimi samoin kuin tyypillisesti, sillä sen tuomaa tilaa ei lisätä järjestelmän käytettäväksi, vaan median tuomiseksi kortilta laitteeseen on oma sovelluksensa. Kortin sisältöä voi kuitenkin normaalisti käsitellä Play Storesta saatavilla tiedostonhallintasovelluksilla.

Virtaliitin on laitteen edessä etukulmassa, jossa se ei haittaa juurikaan laitteen käyttöä vaakatasossa. Pystyssä oikeakätisenä liitin jäisi vasempaan yläkulmaan, vasenkätisenä taas oikeaan alakulmaan. Virtaliitin on myös valitettavasti epästandardi. Kaiuttimet on sijoiteltu siten, että ne ovat laitetta vaakatasossa pidettäessä käsien edessä, mikä onkin yllättäen toimiva ratkaisu. Virtapainike ja äänenvoimakkuuden säätö ovat vaakatasosta nähden oikeassa yläkulmassa, mikä on myös varsin luonnollinen sijoittelu. Virtapainikkeen vieressä on vihreä huomio-LED, joka on sen verran tehokas, että se herättäisi kuolleetkin.

Sovellukset

Sony on muokannut Honeycombia jonkin verran omanlaisekseen ja hyvässä mielessä niin; työpöydälle on lisätty pikavalikko, josta pääsee nopeasti käsiksi Google-haun lisäksi sähköpostiin, kaukosäätimeen, selaimeen ja Sonyn omaan sosiaalisen median hubiin. Lisäksi ylävalikosta aukeaa Sonyn Favorites-sivu, jolle saa kerättyä kohteita Social Feed Readerista, peleistä, selaimen kirjanmerkeistä, Readerista, galleriasta ja musiikkiohjelmasta. Se on vielä hieman rajoittunut, mutta ei lainkaan hassumpi.

 

Sony tarjoaa suppeahkon valikoiman sovelluksia; Googlen perussovellukset (Kamera(t), Galleria, Video- ja Musiikkisoitin, Sähköposti, Selain, Kello ja Kalenteri) löytyvät ja lisäksi on joukko Sonyn sovelluksia: DLNA-soitin, Social Feed Reader, Sony Reader, Wi-Fi Checker ja Playstation-peleistä Crash Bandicoot ja Pinball Heroes.

Sony on kehittänyt oman vaaleataustaisen, yksinkertaisen särmikkään, teemansa, joka osoittautuu toimivaksi kaikissa perussovelluksissa, kuten Sähköpostissa, Kalenterissa ja ja Osoitekirjassa. Lisäksi sovellusvalikkoa on viritelty tavallista Honeycombia liukkaammaksi ja siihen on lisätty muokattu näkymä, jossa sovelluksia voidaan vedettävillä erottimilla kevyesti kategorisoida eri käytölle.

Social Feed Reader on yksinkertainen aggregaattori Twitterille ja Facebookille, jolla saa kerättyä haluamansa syötteet yhdelle näkymälle. Sovelluksen kautta onnistuvat perustykkäämiset, (re)tweetit, kommentointi ja vastaavat. Sosiaalisen median hirmut käyttävät varmaan mieluummin muita sovelluksia, mutta selaamiseen se on ihan kelvollinen. Valitettavasti sovellus toimii vain vaakatasossa ja teema on turhankin väljä, eikä ruudulle mahdu hirveästi tavaraa kerralla. Lisäksi sain sen videota toistaessa virhetilaan, jossa videota ei voinut enää keskeyttää.

 

Reader on Sony Readeriin sovellusvastine Android-tableteille. Se on myös hieman vaatimaton, mutta toimiva lukija ja tukee PDF- ja epub-tiedostoja sekä Adoben DRM-virityksiä. Sovellus skannailee laitteesta löytyvät e-kirjat kirjastoonsa, muttei sisällä mitään kauppaintegraatiota, kuten Kindle tai Kobobooks.

Testin aikana sain joitakin sovelluksia kaatumaan aivan spontaanisti. Selain meni nurin useampaankin otteeseen, kertaalleen kaataen koko tabletin. Myös Springpad, jolla tähän tekstiin kerättiin muistiinpanoja, onnistui kaatamaan itsensä useammin kuin kerran.

SelectApp:n kautta sai joistakin ohjelmista ilmaisia Sonyn yksinoikeudellisia sovelluksia testattavaksi määräajaksi ja esimerkiksi WildTangentin web-kaupasta saa varten jonkin verran krediittejä. Pelikauppakin oli sinänsä jännä myös, että sieltä saattoi vuokrata pelejä määräajaksi ja pelit sai omikseen, kun oli maksanut pelin hinnan verran krediittejä. Gameloft tarjoaa Sony S -tabletille joitakin testipelejä ilmaiseksi.

Sonyn kaukosäädin on toimiva ja sen sai toimiaan Sonyn television kanssa vain muutamalla klikkauksella. Play Storesta  löytyy myös tuoreempi media Sony Media Remote. Mukana tulevat Googlen sovellusten lisäksi Zinio, Ustream, Foursquare ja Evernote -sovelluksiin. Foursquaresta esimerkiksi oli Sony -spesifinen tablet-versio, mutta muuten sovellukset näyttivät vain olevan linkkejä Play Storeen.

DLNA-asiakasohjelma oli varsin hyvin toimiva kapistus. Codec-tukea ei ehditty sen tarkemmin testailla, mutta Windowsista löytyvää Wildlife in HD -videon toistaminen ei ainakaan onnistunut.

Playstation-sertifiointi tuo joukon pelejä pelattavaksi, joista ehdittiin testata mukana tullut Crash Bandicoot. Peleissä Playstation-ohjaimen kontrollit ilmaantuvat näytölle, eikä niiden kanssa pelaaminen ole erityisen mukavaa pidemmän päälle, mutta tämä lienee pitkälti myös tottumiskysymys. Internetin perusteella laitteeseen pelejä voi pelata myös USB-väylään liitettävällä tattiohjaimella, mikä varmaan nostaa värkin arvoa pelikäytössä melkoisesti.

Suorituskyky

Suorituskyky on samalla tasolla muiden Tegra 2 -laitteiden kanssa ja Quadrant antoi tuloksia 1600 ja 1800 pisteen väliltä ja Vellamo-testissä päästiin niukasti Galaxy Tab 10.1:n ohi. Videot ja pelit pyörivät ongelmitta. Siksi onkin käsittämätöntä, että jotkut sovellukset ja etenkin selain saavat näytön nykimään kohtuuttomasti. Esimerkiksi kääntäminen vaakatasosta pystytasoon on välillä surullista katsottavaa, kuten myös skaalaus nipistämällä. Ilmeisesti sovelluksissa ja selaimessa on jotain omia virityksiä, mahdollisesti Flashin kanssa, sillä Dolphin HD ei nykinyt samoilla sivuilla kuin oletusselain. Tämä nykiminen tekee käyttökokemuksesta jossain määrin ristiriitaisen. Asiaa ei varsinaisesti auta se, että Sonyn oma Select App -sovelluskauppa on yksi pahimmista hidastelijoista. Toivottavasti jokin tuleva ohjelmistopäivitys poistaa ongelmat.

Akkukesto ei varsinaisesti vakuuttanut. Kovemmalla yhtäjaksoisella paahtamisella (peliä, videota, surffaamista) päästiin neljään viiteen tuntiin. Kevyemmässä käytössä kaikki synkronoinninit päällä selvittiin kevyesti vuorokausi. Sony lupailee sekakäytöllä kestoksi kahdeksaa tuntia.

Kamera on 5 Mpix kameraksi melkoisen standardi laite, joka ei hirveästi suorituskyvyllään loista. Kuvanlaatu on enintään kelvollista, mutta eipä tablet varsinaisesti ole valokuvausta varten millään tavoin järkevä laite. Hyvässä valaistuksessa kuvat ovat nättejä ja teräviä, mutta suurimman osan aikaa kuvista saa lähinnä valjuja ja osittain ylivalottuneita.

 

Videokuvaa syntyy HD-tarkkuudella ja jälki on varsin ok tasoista. Suurin ongelma on hidas automaattitarkennus ja jo ihan tavallinen panorointi aiheuttaa sille ongelmia.

httpvh://youtu.be/n4fjfo2jN0s

httpvh://youtu.be/82pSIYplI2c

Yhteenveto

Sony Tablet S on mielenkiintoinen, mutta ristiriitainen laite. Pidin siitä paljon etenkin erinomaisen muotoilun ja käyttötuntuman takia. Vaikkei laite enää nykymittapuun mukaan varsinainen tykki olekaan, on sen käyttö suurimmaksi osaksi jouheaa. Satunnaista ärsytystä aiheuttava näytön hyytyminen etenkin joillakin www-sivuilla sen sijaan on hyvin ärsyttävää. Mukana tuleva ohjelmistovalikoima on vaatimaton, sillä monet voisivat kaivata esimerkiksi Office-dokumenttien käsittelyyn edes jonkinlaista sovellusta. Toisaalta Sonyn muokkaukset Androidiin ovat onnistuneita. Laite kärsii myös pienistä ohjelmisto-ongelmista. Esimerkiksi Wi-Fi-yhteys katkeaa näytön sammuessa siitä huolimatta, mitä käyttiksen asetuksissa on määriteltynä.

Ongelmakohdista huolimatta laite on varsin miellyttävä käyttää. Jos mukaan haluaa kakkosnäytön kameran kuvien katseluun tai luku- ja pelilaitteen, värkki on varsin mainio. Etenkin muotoilultaan S on ylivoimainen kaikkiin muihin nähden. En uskalla suositella tätä laitetta aivan varauksetta, mutta jos pienet ärsyttävät ohjelmistobugit korjataan (ja lokalisointia kaipaavat sellaisen joskus saavat), olisi tämä minun ostoslistallani Tegra 2 -laitteiden kärjessä, eikä vähiten muotoilun takia – viimeistään sitten, kun ICS-päivitys saadaan sisään ja päästään Honeycombin ominaisuuksista eroon.