Kingston julkaisi taannoin Wi-Drive nimeä kantavan kannettavan Wi-Fi -verkkokiintolevynsä iOS-laitteille, mutta nyt laitteen ohjelmisto on saatu myös Androidille, joten päätimme tutustua laitteeseen tarkemmin.
Wi-drive näyttää ulkoisesti älypuhelimen kokoiselta mustalta laatalta jonka päältä löytyy Kingstonin oman logon lisäksi Wi-Drive teksti. Näiden lisäksi löytyvät pienet ikonit joiden vierestä löytyvät verkon tilaa ilmaisevat LED-merkkivalot. Laitteen reunasta löytyy virtapainike ja resetointipainikkeen aukko ja yläreunasta miniUSB-portti jota käytetään laitteen lataamiseen sekä tiedonsiirtoon USB-siirtotilassa. MiniUSB:n käyttäminen nykyään yleisemmän mikroUSB:n sijasta on hölmö valinta, sillä tämä tarkoittaa sitä, että reissussa on puhelimen latauskaapelin lisäksi kuljetettava erillistä kaapelia Wi-Drivelle. Virtapainike toimii myös lataustason ilmaisimena ja virtapainikkeella on kolme eri tilaa riippuen latauksen tasosta (100-51% vihreä, 50-25% keltainen, alle 25% punainen). Akulle luvataan kestoksi neljää tuntia jatkuvaa Wi-Fi käyttöä, meidän testissämme akku kesti aavistuksen pidempään. Wi-Drive mahdollistaa jopa kolmen käyttäjän samanaikaisen tiedostojen käsittelyn, Wi-Driven verkko kuitenkin tukee useampaa yhtäaikaista käyttäjää, joten mukana kulkevaa minikokoista Wi-Fi-reititintä kaipaavan ei tarvitse panikoida käyttäjärajaa.
Ollessaan päällä Wi-Drive luo Wlan-N -tasoisen verkon nimellä “Wi-Drive” johon Android-laite yhdistetään aivan kuin mihin tahansa langattomaan tukiasemaan. Yhdistämisen lisäksi tarvitaan Google Play-kaupasta löytyvä Wi-Drive-sovellus (https://play.google.com/store/apps/details?id=com.kingston.widrive) ja kun tämä on asennettu, päästään vihdoin asiaan.
Valitettavasti sovellus on jäänyt aavistuksen puolitiehen ja tiedostojen siirtäminen Wi-Drivelle tai Wi-Driveltä onnistuu vain kopioimalla tiedostoja Wi-Drive-sovelluksessa ja sovellus ei integroi itseään Androidin Jaa-valikkoon, joten yksittäisten kuva- tai videotiedostojen siirtäminen on todella kankeaa. Asiaa ei helpota myöskään se, että Wi-Drive-sovellus ei näytä puhelimen gallerian tavoin esikatselukuvia mediatiedostoista vaan tiedosto pitää löytää pelkän tiedostonimen perusteella. Tämä on todella ärsyttävä puute sillä jo standardiksi muodostunut Jaa-valikko on yleisin tapa siirtää erilaisia tiedostoja.
Ohjelma tuntui myös kaatuvan useammin kuin humalainen Kalliossa, joka oli todella rasittavaa.
Wi-Drive ei myöskään suoriudu aivan niin hyvin kuin voisi toivoa päätehtävässään eli tiedonsiirrossa, sillä Wlan-N -verkosta huolimatta laitteet yhdistyvät Wi-Driveen maksimissaan 65 Mbit/s nopeudella. 81,55 megatavun videotiedosto siirtyi Galaxy Notesta Wi-Drivelle 1 min 10 sek ajan, joka on nykymittapuulla todella verkkaista. Suurempia tiedostoja siirrettäessä Wi-Drive jäi miettimään pitkäksikin aikaa kesken siirron, jo ennen kuin siirto eteni mihinkään suuntaan, joka hidasti siirtoja entisestään. Tätä esiintyi, vaikka ajoimme Kingstonin sivulta (http://www.kingston.com/us/support/technical/products?model=WID) löytyneen bugeja korjaavan ohjelmistonpäivityksen. Testasimme siirtoa myös SSD-levyllä varustetulta Windows-koneelta ja siirron hitautta ja ajoittaista ”miettimistä” tapahtui myös satunnaisesti sillä. joten ongelma johtuu selvästi itse Wi-Drivestä eikä siihen kytketyistä laitteista.
Aivan turhaan nopeutta ei ole rajoitettu 65 megabittiin sekunnissa, sillä se johtuu Kingstonin järkevästi suunnitellusta ominaisuudesta; Wi-Drive nimittäin tukee internet-yhteyden läpisyöttöä (passthrough), Wi-Drive voi siis yhdistyä haluttuun Wi-Fi-verkkoon ja tämän internet-yhteys tarjotaan sitten Wi-Driveen yhdistetyille laitteille. Kyseinen ominaisuus asettaa rajoituksia Wi-Driven piirisarjalle ja täten nopeus on rajoitettu. Toivoisimme kuitenkin, että kyseinen ominaisuus olisi kytkettävissä käyttäjän toimesta pois päältä, jolloin käytössä olisi nopeampi siirtonopeus.
Kunhan alhaisesta siirtonopeudesta ja keskinkertaisesta sovelluksesta päästään yli, toimii Wi-Drive hyvin mukana kulkevana lisätallennustilana ja on ominaan isojen tiedostojen säilömiseen mobiililaitteiden tukena. Laite on myös omiaan esim. reissussa videotiedostojen säilömiseen ja muistikortin tyhjentämiseen. Laitteelta pyörivät mukavasti esim. Dice-playerin avulla HD-tasoiset xvid-tiedostot wlanin yli, joten Wi-Drive toimii näppärästi myös mukana kulkevana video- tai musiikkikirjastona. Tiedostojen siirtoon Wi-Fin yli kannattaa varata aikaa tai sitten käyttää tietokonetta ja vanhan aikaisesti USB-kaapelia ja käyttää Wi-Fiä vain tiedostojen lukemiseen. Laitteesta on saatavilla kaksi eri versiota, 16 GB ja 32 GB kapasiteeteilla.
Lue kommentit (4)
Ihan tiedoksi, että ei puhelin voikaan yhdistyä n-verkkoon korkeammalla nopeudella, koska puhelimen WLAN-yhteys ei tue MIMO-tekniikkaa, joten tuo 65 megabittia onkin yhteysnopeuden yläraja 20 MHz laajuisen kanavan tapauksessa. Samaan jää myös läppärin yhteysnopeus mihin tahansa n-reitittimeen, jos läppärissä on 1x1 (ei-MIMO) WLAN-kortti ja käytössä on 20 MHz kanava.
Hei "nimimerkki",
Ja terveiset jälleenkerran sinne Insinööritoimistoon! Note, Galaxy Tab ja HP Envy 14 jota käytimme testiin tukevat kaikki yli 65Mbit/s nopeuksia. Samsungin laitteet 150Mbit/s ja läppäri 300Mbit/s. Myös tuo Wi-Drive tukee teknisesti tuota 150mbit/s nopeutta, mutta on rajoitettu softan toimesta.
Eiköhän se ole melko yksinkertaisesti määritettävissä:
20 MHz kanava ja 1x1= enintään 65 megabittia
20 MHz kanava ja 2x2 MIMO = enintään 130 megabittia
40 MHz kanava ja 1x1 = enintään 150 megabittia
40 MHz kanava ja 2x2 MIMO = enintään 300 megabittia
Kanavan leveys on softalla muutettavissa, muu taas ei. Siitä päätellen voisi se teoreettinen WLAN yhteyden maksimi olla tuo 150 megaa, jos toinen päätelaite sitä tukee.
Hei,
juurikin näin se menee. Hyvin tarkennettu.