Testissä Soneran 4G ja ZTE MF820D -nettitikku

Saimme jokunen aika sitten testiin Soneran 4G-tikun, joten päätimme ottaa tarkemmin selvää, mihin 4G kykenee. Ajankohta on parempi nyt, koska verkossa on oikeitakin käyttäjiä ja toisin kuin vuosi sitten testaamamme 4G, toisen operaattorin testiverkossa, ovat laitteiden profiilit nykyään kuluttajatasolla.

Esipuhe

Olin alun perin suunnitellut tekeväni testin aavistuksen myöhemmin, mutta koska allekirjoittaneen DNA-Welho päätti laueta heidän hienosti suunnittelemansa ohjelmistopäivityksen ansiosta niin perusteellisesti, että joka viides paketti katosi matkalla. Google I/O -livefeedin katsominen oli mahdotonta, joten otin tikun testiin jo aikaisemmin.

Asennus ja käyttöönotto

Tikku itsessään on aikamoinen möhkö, mutta onneksi tikun valmistaja, ZTE, on varustanut laitteen mukavalla tuplasaranoinnilla, joten tikun saa käyttökelpoiseen asentoon myös allekirjoittaneen kahdella USB-portilla varustettuun HP Envyyn siitäkin huolimatta, että toisessa portissa on kiinni hiiren USB-vastaanotin.

Tämä on iso plussa, sillä esimerkiksi Huawein 4G-tikulla tämä on täysi mahdottomuus. Tuplasaranoinnin avulla tikun saa käännettyä näppärästi sivuun koneenmyötäisesti.

Kun tikku törkätään kiinni, käynnistyy MobileBroadband-sovelluksen asennus automaattisesti. Tämä on toki tuttua huttua kaikille nettitikkuja käyttäneille, mutta on silti mukavaa, että asennus on helppoa ja saumatonta.

Sovelluksen käynnistyksen jälkeen kysytään PIN-koodia ja tämän syöttämällä päästään vihdoin asiaan, kunhan verkko on löytynyt. Pientä huvitusta toimituksessa aiheutti PIN-koodin kyselyikkunassa oleva käännöskukkanen, että ”Sinulla on 3 aikaa jäljellä”, jonka pitäisi tietenkin olla ”Sinulla on 3 yritystä jäljellä”.

Verkon löytäminen tuntui välillä aivan tolkuttoman hitaalta ja ennen kuin tikku löysi verkon, saattoi kulua useita minuutteja. Tämä on aavistuksen ikävää, varsinkin kun puhutaan erittäin nopeista verkoista. Varsinkin surkuhupaisaksi asian tekee se, että testatessani vertailun vuoksi kännykän nopeutta kylmiltään Wi-Fi-tukiasemaksi pystyttämistä samalla kun kytkin tikkua sisään. Note oli nopeammin valmiudessa kuin tikku. Mikäli tuon hitauden kanssa pystyy elämään, on se sitten DC-HSDPA- tai LTE yhteyden muodostuttua ainoa hidas asia tikussa.

Positiivisena puolena olivat matalat pingit; pelkästään HSDPA+-verkossa ollessa, pingit olivat n. 40-50 ms luokkaa, joka riittää jonkinasteiseen pelaamiseenkin jo hyvin, toki nk. low ping bastardit jolle 1 ms viivekin voi olla heidän Battlefield 3 -pelin ratkaiseva osa, eivät todennäköisesti vielä näillä pingeillä ole kovin onnellisia. Toimistollamme yhteys nousi automaattiasetuksella vain HSDPA+:na, mutta tälläkin data siirtyi käytännössä yhden kanavan nopeuksiin nähden todella kiitettävästi ja saimmekin 10 testin keskiarvoksi 11,3 Mbit/s sisään ja repäisimme huipputulokseksi 14,23 Mbit/s. Ulospäin oli keskiarvoisesti 2,1 Mbit/s ja piikkinopeus 2,5 Mbit/s. Sisääntulevan kanssa ollaan ainakin täällä Lauttasaaressa kiitettävällä tasolla, mutta uloslähtevän kaistan kanssa Soneralla on vielä petrattavaa, sillä vaikka Saunalahden Nopsa-liittymä jää täällä sisäänpäin keskiarvoisesti 8,9 Mbit/s tulokseen, oli lähtevä kaista keskiarvoisesti 3,2 Mbit/s.

Toimistollamme tikku nousi 4G:nä vasta sitten, kun verkonvalinta asetettiin asentoon ”vain 4G”, tosin nopeudet jäivät testipaikalla heikommiksi kuin HSDPA+:lla. Vasta kun siirryimme rakennuksen toiselle puolelle, päästiin DC-HSDPA-nopeuksiin. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että testipenkkipuolella oleva Soneran tukiasema ei tue DC- tai LTE-nopeuksia ja 4G:hen pakotettuna nopeudet jäivät kahden kuuluvuustolpan takia alhaisiksi. Vasta talon toiselle puolelle siirryttyämme saimme täydet tolpat käyttöön, jolloin nopeus nousi kiitettävälle tasolle. Nopeustestien keskiarvoksi tulikin nyt 30,68 Mbit/s ja ulospäin lähtevälle kaistalle 19,01 Mbit/s pingien tippuessa  30-40 ms tasolle. Siitä huolimatta, että Soneran kuuluvuuskartan mukaan toimistomme on ”aidon 4G”:n alueella, nämä nopeudet olivat kuitenkin vielä DC-HSDPA-luokassa, joten ”aidosta” 4G:stä ei ollut vielä tietoakaan. Täten jouduimme lähtemään merta edemmäksi kalaan, löytääksemme oikean 4G-verkon.

Pakkasimme siis tikun ja läppärin autoon ja lähdimme Keilaniemeen erään Suomalaisen puhelinvalmistajan parkkipaikalle, jonka läheisyydessä olisi varmasti LTE-tukiasema. Päästyämme paikalle, aloimme heti ajamaan nopeustestejä ja nopeudet pompsahtivatkin mukavasti ylöspäin. Nyt saimme keskiarvotulokseksi saapuvalle 52,23 (huippu 67,62 Mbit/s) ja lähtevälle 33,25 (huippu 35,54 Mbit/s). Testasimme toki nopeutta myös nörteimmällä tavalla minkä keksimme, eli latasimme Centos 6.2 Linux-jakelun ISO-tiedoston ftp.funet.fistä ja tämä tulikin koneelle nopeimmillaan 7,5 MB/s  ja 729 MB kokoisen tiedoston lataaminen kesti kokonaisuudessaan 3 minuuttia ja 22 sekuntia, eli keskinopeus oli 3,3 MB/s

Vaikka 100 Mbit/s nopeuksista jäätiin, tarjoaa 4G-tikku tukiaseman löytyessä läheltä, kuuluvuuden pysyessä voimakkaana ja häiriöiden pysyessä minimissä (esim. talon rakenteiden vuoksi), äärimmäisen kiitettävää uloslähtevää nopeutta. Tätä arvostavat varsinkin ne, jotka siirtävät internetin yli paljon isoja tiedostoja ja multimediaa, joten tämän takia voi tuo “100 megabitin” hankinnan tuoma lisäkustannus olla perusteltu. Muussa tapauksessa vielä näin alkuvaiheessa itse näkisin DC-HSDPA:n tuovan parhaan hintalaatusuhteen, kunnes LTE-verkko on levittäytynyt kunnolla kaikkiin asutuskeskuksiin ja kun DC-HSDPA alkaa tuntua hitaalta, voi nopeuden aina päivittää soittamalla oman operaattorin asiakaspalveluun.

Kuten tuloksista voi hieman päätellä, on 4G:n toimivuus vahvasti paikkariippuvainen ja vaikka operaattorin kuuluvuuskartta lupaisi 4G-nopeutta, ei tämä vielä tarkoita, että laajakaistan nopeudet pääsivät toivotulle tasolle. Tikun hankintaa harkitsevan kannattaa kysyä tikku testijaksolle, jota monet operaattorit tarjoavat. Sen avulla on sitten helpoin valita se yhteysluokka, joka varmasti tarjoaa järkevimmän vastineen rahalle.