Pika-arvostelussa: Huawei Ascend G300

Huaweilta saapui testiin vaihteeksi hieman edullisemman hintaluokan laite, Ascend G300. Hintaluokka huomioon ottaen odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla, vaikka aiemmin kokeilemani ylemmän hintaluokan Huawei Ascend P1 oli vakuuttanut positiivisesti.

Testijakso venyi hieman alkuperäistä suunnitelmaa pidemmäksi muutamasta syystä; heräsi kiinnostus verrata Huawein halvempaa laitetta kalliimpaan, odottaa josko testilaitteeseen ehtisi saada Androidin 4.0 -päivityksen ja kiinnostus nähdä miten uusi, päivitetty, Google Maps Navigointeineen käyttäytyy ns. hinnat alkaen -laitteessa. Näistä onneksi kahteen kohtaan kolmesta saatiin selvyys, kun Android-päivitystä laitteeseen ei valitettavasti saatu.

Ulkoisesti laite on tyylikkään oloinen; metallilta vaikuttavat kehykset ja takalevyt antavat mukavaa visuaalista särmää. Puhelimen runko on kuitenkin kokonaan muovista valmistettu ja tämä tuli todistettua positiiviseksi puoleksi heti kättelyssä, kun testaajanne rähmäkäpälät pudottivat puhelimen kesken ensimmäisen käynnistyksen asfaltille, tästä pahoittelumme Huawein suuntaan. Reilun metrin korkeudelta tapahtuneen pudotuksen jäljiltä laite on tuntunut toimivan moitteettomasti, joskin muutamia kosmeettisia haittoja ilmestyi kuoren alareunaan. Pudotuksen voimasta huolimatta takakansi pysyi kiinni, eikä akkua, SIM-korttia ja/tai muistikorttia tarvinnut metsästää pitkin parkkipaikkaa.

Puhelimen hillitty musta-hopea-valkoinen design on miellyttävän simppeli; yllättävän monet olettivat automaattisesti puhelimen olevan jokin HTC:n uutuus. Kooltaan puhelin on aika samaa luokkaa kuin HTC Desire S, joskin se on hitusen kookkaampi. Positiivista tietysti on, että laitetta luultiin ns. premium-laitteeksi, mutta toisaalta negatiivisena koen sen, että laitetta luultiin toisen valmistajan tuotteeksi. Lopulta positiivisimmaksi mieleen jäi se, että laitteen huomanneet ihmiset olivat yllättyneitä, että kyseessä on vielä varsin tuntemattoman Huawein valmistama laite. Selvä merkki siis siitä, että Huawein uudet laitteet nostavat brändin arvostusta myös kuluttajien silmissä.

Näytön resoluutio on hieman vaatimaton ja laitteesta tuli mieleen yllättäen HTC Sensation XL, jonka resoluutio oli jokseenkin pettymys suhteessa laitteen näytön kokoon. Neljän tuuman näytöllä alkaa klassinen 800×480-resoluutio tuntumaan jo hieman antiikkiselta. Huawei G300 tapauksessa resoluutio ei ole kuitenkaan niin suuri ongelma kuin suurella näytöllä varustetussa HTC:n läpyskässä. Tosin edullisessa puhelimessa ei voi odottaakaan olevan tarkinta mahdollista näyttöä. IPS-näytön värit ja kirkkaus taas ovat hyvät ja laitetta on miellyttävä käyttää niin valoisassa kuin hämärässäkin tilassa. Kirkkaassa auringonvalossa näytön pinta tosin heijastaa käyttäjän naamarin turhankin tehokkaasti takaisin. Näyttöä ei tarvitse painaa hampaat irvessä, mutta kaikkein herkimmästä kapasitiivisesta kosketusnäytöstä ei ole kyse. Näytön herkkyys on riittävä ottaen huomioon sen resoluution, eikä pahoja tökkäysmokiakaan tapahtunut. Näppäimistön kohdalla voisin pistää 80% näppäilyvirheistä tottumuksen ja näppäinasettelun erojen piikkiin. Arkisin kun käytössäni on tällä hetkellä pääasiassa HTC:n tuotteita.

Huawein Ascend P1 -mallista tuttu tunnelma välittyy myös G300 käyttöliittymästä, mutta se on selvästi askeettisemman oloinen. Voisi melkein sanoa, että nähtävillä on sukupolvien erot, niin visuaalisesti kuin käytettävyydeltäkään. G300 ei missään nimessä ole huono, mutta hintaluokkien erot ovat selvästi havaittavissa. Kun puhelinta vertaa HTC Desire S kanssa, on HTC:n luuri käytettävyydeltään parempi. Tulee myös muistaa, että Desire S on jo vanhaa kalustoa. Siinä missä HTC oli kohtuullisen jouheva, Huawei G300 saattoi ajoittain takkuilla esimerkiksi työpöydillä siirryttäessä. Tähän vaivaan auttoi synkronoitavien palveluiden karsiminen tai synkronointien väliä pidentämällä. Ajoittaista hitailua on toki odotettavissa, koska laitteen tekniikkana toimii edullisimmissa laitteissa edelleen tuttu näky, mutta jo parhaat vuotensa nähnyt, ensimmäisen sukupolven Snapdragon S1 -järjestelmäpiiri Adreno 200 -grafiikkapiirillä.

Normaalissa puhelimenkäytössä Huawei loisti siinä missä muutkin puhelimet; Puhelut onnistuivat hyvin, ääni oli sen verran hyvällä tasolla ettei siihen kiinnittänyt huomiota hyvässä tai pahassa. Dataa siirrettäessä luuri ei ollut polvillaan normaalissa tai vähän kovemmassakaan käytössä, mikä on positiivista verrattuna vanhaan Desire S:ään.

Puhelimen mukaan ei ole ympätty samaa määrää Huawein omia sovelluksia kuin Ascend P1:n sisään on saatu, mutta omat musiikkisoittimet yms. perussovellukset löytyvät. 4 gigatavun sisäisestä muistista käyttäjän ohjelmille on jätetty 2,5 Gt:n siivu, mutta tilaa saa onneksi laajennettua myös SD-kortilla. Keskusmuistia laitteessa on halvimmille laitteille tuttuun takaan 512 megatavua.

Testin venähtämiseen vaikutti myös se, että yritin löytää puhelimesta ahaa-elämystä, mutta valitettavasti tätä ei tullut. G300 ei missään nimessä ole huono puhelin, mutta se ei erotu massasta millään tavalla. Hintaluokassaan se ei ehkä ole parhaita vaihtoehtoja, muttei missään nimessä huonoinkaan. Puhelin sujahtaa siis harmaaseen massaan eikä nostata tunteita suuntaan tai toiseen. Näytön tarkkuus saisi olla hieman parempi ja Huawei saisi mielestäni tuoda Android 4.0 -päivityksen mukana tarjolle saman käyttöliittymän kuin Ascend P1:ssä on.

Huawei G300 harkitsevaa kehotankin kokeilemaan laitetta ennen ostopäätöstä ja samalla kokeilemaan myös muita vaihtoehtoja. Hintaluokassa löytyy paljon luureja ja parin kympin haarukalla löytyy jo varmasti sopiva puhelin. Toisaalta, miksei laittaa muutamaa kymppiä lisää budjettiin ja ostaa jonkun valmistajan edellisen sukupolven huippumallin? Valintoja, jotka eivät varmasti ole helppoja.