Asus julkaisi ensimmäisen version älypuhelimen ja tabletin yhdistelmästä keväällä 2012 nimellä Padfone. Vain muutamia kuukausia myöhemmin, vuoden 2012 lopulla, Asus julkisti uuden version loogisella nimellä: Padfone 2. Ensimmäisen Padfonen saimme tuoreeltaan keväällä testiin, muttei kakkostakaan onneksi jouduttu odottamaan kauan.

Kyseessä on siis laite, joka toimii älypuhelimena, mutta sujauttamalla puhelimen tablettimaiseen “telakkaan” saadaan käyttöön täysiverinen tabletti. Peruskonstruktio on filosofialtaan samanlainen kuin ensimmäinenkin Padfone, mutta Padfone 2 on kokenut myös designin suhteen päivityksiä parantuen niin ulkoasunsa kuin käytettävyytensäkin puolesta. Testaajallamme ei ollut kokemusta ensimmäisen sukupolven Padfonesta, joten kyseessä oli ensimmäinen kosketus tämän formaatin laitteeseen. Ennen testiä mielessä pyöri ajatus siitä, miksi ihmeessä joku haluaisi puhelimen ja tyhmänä päätteenä toimivan ison näytön, johon puhelimen sujauttamalla saa itselleen tabletin. Siinä samallahan kulkee laukussa “oikea” tabletti ja taskussa älypuhelin, tilaa tällä ratkaisulla ei säästetä. Ajatuksen juoksusta voi siis päätellä, ettei testaaja ollut sisäistänyt laitteen ideaa ennen testiin ryhtymistä.

Paketin avattuani edessäni oli laatikko, jonka vasemmassa reunassa makoili puhelin, joka kooltaan asettuu johonkin HTC Sensation XL:n ja Samsung Note 2:n välimaastoon. Hauskasti valkoisen värisenä laite istuisi kolmikon keskelle myös muotoilunsa puolesta. 4,7″ näytöllään puhelin asettuu myös edellä mainittujen laitteiden väliin. Padfone 2 on kuitenkin muotoilultaan hieman kulmikkaampi kuin mainittu kaksikko ja sen reunaa kiertää metallinen runko, vähän samaan henkeen kuin viimeisimmissä iPhonen uudelleen lämmittelyissä. Padfone 2 ei kuitenkaan kulmikkuudellaan mene Applen yritelmien tasolle, vaan puhelin on kulmikkuuteensa ja kokoonsa nähden mukava kädessä. Omaan käteeni se tuntui istuvan jopa paremmin kuin esimerkiksi Sensation XL. Kulmikkuus estää puhelinta luiskahtamasta kädestä liian helposti.

Padfone 2 on yläpäästään hieman paksumpi kuin alhaalta, tehden siitä sivusta katsottuna hieman kiilamaisen. Takalevy on Asusmaisesti uritettu niin, että se ei ole liian liukas, mikä omalta osaltaan parantaa tuntumaa yhdessä muun muotoilun kanssa. Kuitenkin pitää sanoa, että puhelimen muotoiluun tottumiseen kuluu oma aikansa. Pienemmät kädet omaava testiapulainen ei ensimmäisellä käpistelyllä pitänyt puhelimesta ollenkaan, mutta pidemmällä ajanjaksolla satunnaisesti puhelinta käpistelleenä alkoi jopa pitää luurista.

Puhelimen yläreunasta löytyvät kuulokeliitäntä ja mikro-SIM-kelkka. Sinänsä tuntuu vähän hassulta, että puhelin käyttää mikro-SIM:ä ja sitä varten tarvitaan noin tavallisen simmin kokoinen kelkka, mutta designin kannalta ratkaisu on selvästi siistimpi ja parempi kuin vaikkapa perinteiset muoviset peitelevyt. Vasemmassa reunassa ei ole mitään muuta kuin tasainen metallinen runko ja oikeaan reunaan on sijoitettu virtanappi ja äänenvoimakkuuden säätimet. Alhaalta taas löytyy laitteen lataus/USB-liitäntä.

Asus on päättänyt käyttää Padfone 2:n kanssa omaa erikoista liitintä ja johtoa, joskin liitäntään voi työntää tavallisen mikro-USB-kaapelin puhelinta ladatessa. Tavallinen kaapeli tuntui toimivan myös muissakin kaapelia tarvittavissa tehtävissä, kuten tietokoneeseen ja auton järjestelmään liitettäessä. Puhelimen pohjan liitännän molemmilla puolilla on vielä pienet pyöreät liitännät, jotka liittyvät puhelimen liittämiseen tabletti-osioonsa. Kyseessä on antennien, radio-osa ja gps, antennien liitännät tabletin rungossa sijaitseviin kookkaampiin antenneihin.

Padfone 2 ei siis tarjoa mahdollisuutta käyttää muistikortteja, ei puhelimessa eikä tabletissakaan. Tämä ei sinänsä ole ongelma, ellei sitten ole tapana kierrättää muistikorttia laitteista toiseen. Tätä korvaamaan Asus tarjoaa myös Padfone 2:n mukana omaa pilvipalveluaan, mikä on saatavissa esimerkiksi Transofmer TF300 tabletillekin. Tämä siis tarkoittaa sitä, että laitteella voi luoda oman tilin Asus WebStorage -palveluun ja saa 50 Gt ilmaista tilaa kahdeksi vuodeksi. Palvelu toimii hyvin, mutta ainakin omalla kohdalla jäi käytössäni jo vakiintuneen Dropboxin varjoon. Silti Asuksenkin pilvipalvelu on varsin käyttökelpoinen.

Padfone 2:n puhelinosan akku kestää mukavasti työpäivän yli, joskin rankempaa käyttöä sisältäneet päivät pakottivat laittamaan puhelimen johdon päähään autoillessa kotiin päin. Yleisesti ottaen kuitenkin yön yli latautumisella pärjäsi päivän siinä missä millä tahansa muullakin ylemmän luokan älypuhelimella. Tabletti-osassa olevaa lisäakkua voi käyttää myös puhelimen lataamiseen, mutta puhelimena laitetta testatessa en pitänyt sitä muutamaan päivään ollenkaan mukana.

Puhelimen takana on 13 megapikselin kamera etukameran ollessa perinteinen 1,2 megapikselin kamera. Puhelimen pääkameran kuvanlaatu on pääosin laadultaan hyvää, mutta hämärässä ja hyvin läheltä kuvatessa tarkennuksessa saattoi esiintyä ongelmia, myös kohinan määrä lisääntyi molemmissa tapauksissa. Kamera on kuitenkin yksi parhaista kokeilemistani kännykkäkameroista, eli kuvanlaadun pitäisi riittää suurimmalle osalle käyttäjistä. Valoisassa, erityisesti päivänvalossa, kamera pääsi loistamaan. Päivänvalossa hyvään tulokseen riitti pilvisemmänkin päivän valaistus. Tablettia käytettäessä pääkamerana tietysti toimii puhelimen oma kamera, eli siltä osin eroja kuvissa ei ole. Tabletilla saattoi ehkä saada pidettyä paremmin paikallaan, mutta sekin on enemmän käyttäjästä kuin laitteesta riippuvaista.

Puheluiden äänenlaadusta ei ole mitään pahaa sanottavaa, eli puhelut kuuluivat kirkkaasti molempiin suuntiin. Nykyisin tällä puolella lähinnä erotutaan vain jos äänenlaatu on huonoa, eli jos mainittavaa ei ole on luuri lunastanut paikkansa tämän ominaisuuden puolesta. Verkkoon Padfone tuntui saavan hyvin yhteyden, jopa hieman haastavammissakin olosuhteissa, mutta yhteyden kadottua se ei meinannut tulla takaisin, ellei välillä käynyt “avoimemmassa maastossa”. Testissä haastavia paikkoja olivat esimerkiksi Helsingin alla kulkevat huoltotunnelit, maanalaiset parkkihallit ja testaajan kotoisa parveke. Viimeksi mainittu paikka on kaikille laitteille osoittautunut haastavaksi ympäristöksi.

Tablettiosa on kooltaan hyvin lähellä kilpailijoiden 10″ tabletteja, joskin se on ylhäältä keskeltä paksumpi kohdasta johon puhelin kiinnitetään. Padfone 2:n puhelin liukuu tabletin takana olevaan paikkaansa helposti ja kiinnittyy tukevasti paikalleen. Kertaakaan ei tullut sellainen olo, että luuri saattaisi pudota kesken menon tabletista. Edelliseen versioon puhelin sujautettiin oman kantensa alle tabletissa poikittain, mutta Padfone 2:n kohdalla ratkaisu on siis mainittu pystyssä liu’uttaminen paikalleen. Tällä on saatu kevennettyä konstruktiota ja poistettua yksi liikkuva osa paketista rikkoutumasta.

Kokonaisuudesta ei kuitenkaan tule käytön kannalta liian hankalaa, keskiosan ollessa paksumpi kuin reunat, mutta pöydällä se saattaa keikkua jos esimerkiksi pelatessa pöydän tasolla innostuu liikaa. Muuten tabletti istuu mukavasti keskiosansa päällä tasaiselle laitettuna. Kädessä pidettäessä käsi asettuu kuin luonnostaan pitämään puhelimen kohdalta tablettia ja ote tuntuu mukavan tukevalta.

Käytössä tabletti tuntuu yhtä mukavalta kuin aiemmin testaamani Asuksen Transoformer TF300. ICS tuo tietysti käyttöliittymään ja ominaisuuksiin oman lisänsä, mutta Asusmaisuus on positiivisesti läsnä käytössä. Perusohjelmistot ovat hyvin pitkälle samat kuin muissakin ICS-laitteissa, lisättynä Asuksen omilla mausteilla. Työpöydän widgetit ovat käytettävyydeltään hyviä ja jopa kauniita, esimerkiksi valmis etusivu sään, kellon ja saapuneiden sähköpostien widgetteineen.

Tablettitilassa käytettäessä voi asetuksista valita miten laite käyttäytyy kun se vastaanottaa puhelun. Omassa käytössä pidin päällä tehtaan esiasetetun kaiuttimen käytön, mutta monet varmaan haluavat liittää handsfree-sarjan joko piuhalla tai Bluetoothin kautta. Pakko myöntää, että tuntui hetken jokseenkin hassulta jutella tabletille, mutta siihenkin näemmä tottuu. Tekstiviestejä tabletilla kirjoittaessa meni helposti ns. sähköposti-moodi päälle, eli tarinaa alkoi tulla pahimmillaan 4-5 tekstiviestin verran. Eli ainakin itsellä tabletilla tekstailu vaati hieman totuttelua. Onneksi suurin osa viestinnästä tapahtuu nykyisin muiden palveluiden ja työkalujen kautta, joten ongelma ei ainakaan itselleni muodostunut ylitsepääsemättömäksi kustannuksen lisääjäksi.

Tablettina käytettäessä laitteen asetuksista voi säätää haluaako, että molemmat osat käyttävät omaa akkuaan, lataako tabletin akku puhelinta koko ajan vai vasta kun puhelimen akku on varaukseltaan pudonnut johonkin tiettyyn pisteeseen. Itse käytin pääasiassa niin, että tabletti lataa puhelinta aina kun ovat kiinni toisissaan. Vaikka tabletin akku olisikin loppu, pystyy puhelimen akulla silti käyttämään kokonaisuutta. Tietysti tässä tilassa puhelimen akku kuluu varsin nopeasti. Tasapainoisessa käytössä tabletin ja puhelimen akkuja käytettäessä sain yhdistelmässä virran riittämään kahdeksi päiväksi kohtuullisen hyvin ilman, että piti miettiä mitä tekee. Tosin esimerkiksi Netflixin katsominen 3G-verkon yli söi akkuja aika reippaasti.

Itselläni kesti hetken päästä sisälle Asuksen ajatuksen perimmäiseen nerouteen Padfone-konseptin suhteen. Olin aikaisemmin ajatellut, että paras yhdistelmä on aina 3G-kelpoinen tabletti yhdessä älypuhelimen kanssa. Miksi tuhlata virtaa vain yhdestä laitteesta? Tämä ajatus on iskostunut päähäni vain Wi-Fillä varustettujen tablettien omistamisen turhuudesta, koska tällöin pitäisi siltikin käyttää luurin akkua, kun sillä jaetaan nettiyhteyttä tabletille. Padfone 2 on kuitenkin varustettu kahdella akulla; puhelimessa oma ja tabletissa myös. Tällöin puhelimen yhteyttä käytetään, mutta kulutetaan pääasiassa vain tabletin akkua. Yhdistelmä on myös siinä mielessä kätevä, että vaikka toisesta osiosta laitteistossa loppuu akku, voidaan molempia käyttää kunhan toisen akussa on varausta jäljellä. Lopulta kävi usein niin, että esimerkiksi autoon mennessäni yksinkertaisesti sujautin Padfone 2:n puhelimen tablettiosaan kiinni laukussa ja käytin Bluetoothin kautta autoon HF-yhteyttä. Tällöin luuri latautui tabletissa ja autosta noustessa liu’utin luurin taas tabletista taskuun. Tämä oli itselleni luontevaa, koska autoon mennessä ja autosta noustessa räpellän laukkuani joka tapauksessa. Lisää liikeratoja tuli minimaalisesti edelliseen verrattuna.

Padfone 2 on kokonaisuutena hyvin onnistunut paketti. Virrankulutus on kohtuullista, akkujen kapasiteetit ovat riittäviä useimmille käyttäjille ja design on onnistunut miellyttäen silmää ja myös käytettävyyden kannalta. Voisin kuvitella jopa käyttäväni Padfone 2:n puhelinta yksinäänkin, mutta tietysti mieluiten kokonaisuutena mentäisiin. Ainoa asia, mitä jäin oikeasti kaipaamaan on näppäimistötelakka, kuten Transformer-sarjan laitteissa on saatavilla. Tosin tämäkin tarve pääsi mieleen iskostumaan TF300-kokemuksista ja Asus+Tablet yhdistelmän liittämisestä Transformereihin. Silti Padfone 2 on tällaisenaankin ehdottomasti harkinnan arvoinen laite. Kun katsotaan vastaavilla ominaisuuksilla varustettua tabletin ja älypuhelimen yhdistelmää miltä tahansa valmistajalta, on hinta-laatusuhde kohdillaan Padfone 2:n kohdalla. Asus sai siis taas kerran miettimään omien laitteitteni päivitystä uudestaan, tähän asti Asuksen lisäksi vain Samsung on onnistunut saamaan pakkani sekaisin, kun mietin millä laitteilla seuraavaksi mentäisiin.