Saimme käsiimme Googlen ja Samsungin yhteistyössä valmistaman Nexus 10 -tabletin. Laite on Googlen ja Samsungin avaus korkean resoluution laitteisiin Android-maailmassa ja samalla myös ensimmäisiä ARM Cortex-A15 -arkkitehtuurilla varustettuja laitteita.

Käyttöjärjestelmänä toimii Android 4.2.1  ja koska olemme pitkälti kattaneet käyttöjärjestelmän uudet ominaisuudet Nexus 4:n arvostelussa, emme lähde näitä enää toistamiseen esittelemään. Esittelemme kuitenkin yhden tableteille tarkoitetun ominaisuuden.

Ulkoisesti laite on hyvinkin Samsungmainen ja tuo mieleen ensimmäisenä Note 10.1:n. Tosin erojakin löytyy, sillä etupuolelta ei löydy Samsungin uusista tableteista tuttuja Samsung-tekstiä ja reunat noudattavat uusista Samsungin puhelimista tuttua aavistuksen epäsymmetristä pyöristystä, jolla selvästi pyritään estämään oikeustoimet siltä eräältä firmalta, joka luulee omistavansa patentin suorakaiteeseen.

Rungon reunat ovat myös ohuemmat ja vastaavasti taas näyttöä kiertävät reunat leveämpiä kuin Note 10.1:ssä ja kaiutinaukot venyvät koko matkalta ylhäältä alas.

Näytön yläreunasta löytyy 1,9 Mpix (720p) kamera videopuheluita varten.

Plussaa tippuu Nexukselle ruudun alareunasta löytyvästä notifikaatio-LED:stä, joka on ensimmäisiä, joita näemme tableteissa. Kuten Nexus 4:ssäkin, se on monivärinen. Ja vaikka vakiovärinä onkin valkoinen, sopivalla sovelluksella (esim Lightflow) on eri notifikaatiolle mahdollista asettaa oma värinsä. Samsungin tabletiksi poikkeuksellisesti laitteessa ei ole Samsungin telakkaliitäntää, vaan alareunasta löytyy kuusipinninen, magneettinen, lataus- ja telakkaliitin. Tosin tätä varten kaapeli/telakka on ostettava erikseen, sillä näitä ei myyntipakkauksessa tule.

Kuitenkin suurin ja paras ero verrattuna Samsungin omiin laitteisiin tulee materiaalista. Laite onkin tehty käytännöstä yhdestä palasta, materiaalina muista Samsungin tablettien reunoista tuttu “metallinhohtava” polykarbonaattimuovi. Laitteessa on ainoastaan pieni suikale samankaltaista kumimaisella pinnoitteella varustettua materiaalia kameran ympärillä, koska siinä ovat laitteen Wi-Fi- ja NFC- antennit. Luiskasta löytyy NFC-antennit molemmilta puolilta, joten turhalta “kummallahan puolella se nyt oli”-arvailuilta vältytään.  Kamerana toimii 5 Mpix kenno ja tämän vierestä löytyy LED-salama. Kameran alta löytyy myös mikrofoni, joka varmasti miellyttää niitä muutamia hulluja, jotka kuvaavat videota tabletilla. Kuten Nexus 4:ssä, myös 10:n takapaneelista löytyy kissankokoisin kirjaimin kaiverrettu Nexus-teksti, jonka alla on kaiverrettu Samsung-logoteksti.

Mukana tulevalla mikroUSB-laturilla lataaminen ja datan siirto tapahtuu vasemmassa reunassa olevalla mikroUSB-liittimellä. Samaisen liittimen alapuolelta löytyy myös 3,5 mm kuulokeliitäntä, joka voi olla hieman ikävästi asemoitu ajatellen mahdollista samanaikaista latausta ja kuulokekäyttöä ajatellen.

Suurin yllätys kuintenkin Samsung-laitteeksi on oikean reunan standardi mikroHDMI-liitäntä, joka miellyttänee niitä, jotka käyttävät tablettia medialaitteena.

Virtapainike sijaitsee vasemmassa yläkulmassa ja tämän vierestä löytyvät äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet.

Positiivisena yllätyksenä laitteen WiFi tukee  tukee 802.11n-standardin 5 GHz taajuuksia MIMO- ja HT40-tuella ja laite toimikin toimistomme WLAN-verkossa täydellä 300 Mbit/s nopeudella.

Tallennustilariippuvaisille negatiivista on mikroSD-korttipaikan uupuminen, joten toimeen on tultava laitteen joko 16 Gt tai 32 Gt tallennustilalla.

Kuten heti arvostelun alussa mainitsin, löytyvät tabletista kaikki samat ominaisuudet kuin Nexus 4:tä Photosphere-kuvaamista ja lukkoruudun widgettejä myöten. Valitettavasti langaton Miracast-peilaus on vain Nexus 4:n ominaisuus ja tätä ei Nexus 10:stä löydy. Onneksi laitteessa on kuitenkin edellä mainittu MikroHDMI-liitäntä korvaamassa tätä puutetta.

httpvh://youtu.be/p-lbUgYt6KE

Laitteen pääkamera kuvaa tietenkin trendikkäästi 1080p FullHD-videota, tämän ominaisuuden hyödyllisyys on kuitenkin aavistuksen kyseenalainen.

Esiasennettuina ohjelmina mukana tulee ketään yllättämättä koko Googlen oma sovelluspatteristo Chrome-selain, Currents RSS-sovellus, Earth, Elokuvastudio-videoeditori, Galleria, Gmail, Googlen haku, Google+, Henkilöt-kontaktikortisto, Kalenteri, Kamera, Kello, Laskin, Maps, Messenger, Play-musiikkisoitin, Play-kauppa, puhehaku, Sähköposti, Google Talk, Viestikeskus, Youtube ja ilmainen navigointi.

Killer-sovelluksena Google toi 4.2-päivitysten myötä tableteille (Nexus 10 ja Nexus 7) käyttäjäprofiilit, jotka mahdollistavat esimerkiksi jokaiselle perheenjäsenelle omat asetukset, ohjelmat ja työpöydän. Tämä on varmasti tervetullut lisä niille, jotka lainaavat tablettiaan perheen pienimmille vihaisten lintujen linkoamiseen tai käyttävät sitä musasoittimena kotibileissä, sillä nyt ei tarvitse pelätä onko Facebook-tunnuksilla lähetetty rivoja viestejä tai ovatko sovellukset ja widgetit oikeassa järjestyksessä lainaamisen jäljiltä.

Profiilien välillä liikkuminen on helppoa ja se tapahtuu työpöydän kautta. Jokaisella profiililla voi tietenkin olla itselleen sopivin lukitustapa, joten mikäli yksi tykkää kasvojen tunnistuksesta, se ei tarkoita sitä että jokaisen tarvitsee käyttää tätä.

Tabletin käyttöönotossa kannattaa kuitenkin huomioida se, että ensimmäinen tablettiin syötetty käyttäjä on automaattisesti laitteen pääkäyttäjä, jolla on oikeus poistaa ja lisää uusia käyttäjiä. Pääkäyttäjän tunnuksella ei kuitenkaan voi esimeriksi vaihtaa käyttäjätunnuksen salasanaa ja tämän jälkeen kirjautua profiiliin, vaan ainoastaan lisääminen ja poistaminen on mahdollista.

Uuden käyttäjän lisäys on käytännössä sama operaatio kuin uuden Android-laitteen käyttöönotto, ja samat asiat ja tutoriaalit käydään läpi jokaisen käyttäjän kohdalla kuin pakasta vedetyn laitteen kanssa. Vaikka jokaisella käyttäjällä on omat tunnukset Play-kauppaan ja täten sovellukset ovat erillään toisistaan, on tässä yksi poikkeus. Mikäli sama sovellus on asennettuna useammalla käyttäjällä voi toinen käyttäjä päivittää tämän sovelluksen toisen käyttäjän tietämättä. Ajatuksena on se, että itse sovelluksia ei asenneta useampaa kertaa tilan säästämiseksi, vaan profiileilla on sovelluskohtaiset asetukset.

Laitteen todellisia hienouksia ovat kaksi rautapuolen asiaa ja aloitamme niistä tärkeimmällä uudistuksella, eli näytöllä.

Laitteen näyttönä toimii nimittäin kovalla 300 PPI:n pikselitarkkuudella varustettu 2560×1600-resoluution 10″ PLS-näyttö. Niille jotka miettivät asiaa: näyttö siis on tarkempi kuin omena-leirin tuotoksen näyttö (joka on “vain” 264 ppi). Näyttö on lisäksi suojattu Gorilla Glass 2:lla, joten sen pitäisi selviytyä myös sekalaisista kuljettamisista.

Ero on huikea edellisen sukupolven laitteisiin. Alla on esimerkkikuvat läheltä verrattuna Note 10.1 -laitteeseen. (Klikkaa suurentaaksesi)

Chrome-ikoni

Note 10.1	Nexus 10

Tekstiä chrome-selaimella blogistamme

Note 10.1	Nexus 10

Valitettavasti varsinkin vaakatasossa webbiä selatessa resoluutio menee hieman hukkaan, sillä vaikka teksti näyttää todella skarpilta, muu sisältö näyttää sitten rosoiselta tai ylipehmennetyltä. Syynä on se, että suurin osa Android-selaimista sovittaa selattavan materiaalin ruudun fyysiseen kokoon sopivaksi.

Pystyselaus kuitenkin hyötyi huomattavasti lisääntyneestä resoluutiosta ja teksti oli pienimmilläänkin miellyttävää lukea normaalilta lukuetäisyydeltä.

Valokuvaajat myös hyötyvät nousseesta resoluutiosta, sillä korkearesoluutioiset kuvat toistuvat kertakaikkisen upeasti laitteen ruudulla.

Negatiivisena asiana voidaan todeta jälleen sama kuin mitä totesimme Transformer Infinityn arvostelussa; kiitos korkeamman resoluution näyttävät osa ikoneista aivan kauheilta, sillä niitä ei ole vielä päivitetty tukemaan korkeampaa resoluutiota, vaikka Play-kauppa sen jo mahdollistaa. Yllä hieman mössöksi mennyt AnTuTu:n ikoni verrattuna täyttä resoluutiota hyödyntävään Gmail-ikoniin. Tämä on ainainen ongelma, kun laitteet päivittyvät nopeammin kuin tuhannet ohjelmat.

Laitteen massiivinen resoluutio vaatii myös tietenkin konehuoneen puolelta massiivista vääntöä ja laitteessa onkin ensimmäisiä ARM Cortex-A15-arkkitehtuuriin perustuvia prosessoreita. Samsung Exynos 5250 -järjestelmäpiirillä olevat kaksi ydintä pyörivät 1,7 GHz kellotaajuudella ja tämän rinnalle on laitettu neliytiminen ARM Mali-T604 -grafiikkapiiri. Myös keskusmuistia laitteesta löytyy mukavat 2 Gt, DDR3:a luonnollisesti.

Laite repi testipenkistä seuraavat tulokset

Vellamo HTML5: 1807
Vellamo Metal: 1213
Basemark GUI Onscreen: 56.765108
Basemark GUI Offscreen: 149,31427
Basemark ES 2.0 Taiji: 22,05
Quadrant: 4430
AnTuTu: 13245

Antutun tuloksesta voi mainita sen verran, että neliytimistä Cortex-A9 -arkkitehtuuria  ja neliytimistä Mali-400MP:tä käyttävä Note 10.1 repi omalla huomattavasit matalammalla 1280×800-resoluutiollaan tuloksen 15824, joten tästä voidaan hieman vetää johtopäätöksiä kuinka paljon potkua uudella CPU- ja GPU:n combolla on. Jäämme pelkästään tuon pohjalta odottamaan tulevia Samsungin neliytimisiä Cortex-A15 -laitteita, joista on kuultu jo joitain huhuja.

Nexus 10 on tabletti, josta ei kovin helposti voi olla pitämättä. Siinä yhdistyvät parhaat puolet sekä Samsungin teknisestä osaamisesta että Googlen insinööritaidosta. Suurin valituksen aihe on oikeastaan se, että laitetta ei saa vielä Suomesta ja näillä näkymin koska se ei tullessaan ilmesty Play-kaupan kautta, vaan tulee hyllyille Nexus 7:n ja varsinkin Nexus 4:n tavoin suoraan jälleenmyyjille törkeästi ylihinnoiteltuna. Meillä ei ole myöskään mitään varmuutta tuleeko laite lainkaan Suomen markkinoille. Jo arvosteluun saamiseen meni viikkotolkulla aikaa. Valitan luonnollisesti myös sitä, että joudun hyvin pian tämän artikkelin kirjoittamisen jälkeen luopumaan laitteesta. Muutoin Nexus 10 on artikkelin kirjoitushetkellä tekniikkansa osalta markkinoiden paras Android-tabletti ja mikä parasta, se saa varmasti uusimmat päivitykset koko elinkaarensa ajan.