Tällä kertaa testiimme päätyi HTC:n uusi lippulaiva HTC One, joka jatkaa HTC:n linjaa laadukkaista materiaaleista ja tuo mukanaan näytön tekniikkapäivityksen FullHD-tarkkuudelle. Mukaan on päätynyt myös muutama HTC:n omintakeinen ratkaisu ja kokonaisuus kuorrutetaan kasalla buzzwordejä. Lunastaako laite odotukset? HTC ainakin uskoo näin, sillä yrityksen toimitusjohtaja Peter Chou on ilmoittanut eroavansa mikäli HTC One floppaa.

httpvh://www.youtube.com/watch?v=y5tcRnhXf4I

Laiteen edestä löytyy 4,7” FullHD (1920×1080) -resoluution näyttö (468PPI), jonka yläreunasta löytyy 88 asteen laajakuvalinssillä varustettu 2,1 Mpix webcam. joka kykenee pääkameran tavoin HDR-kuvaukseen.  Tämän lisäksi yläreunasta löytyy myös toinen kaiutinritilöistä, sillä laitteessahan näitä on kaksi, toinen on näytön alareunassa. Tätä stereokaiutinratkaisua HTC kutsuu nimellä BOOMSOUND, mutta palaamme siihen tarkemmin hieman myöhemmin.

Laitteen runko on tehty yhdestä alumiinipalasta, joten ämpärimuovia ei tarvitse pelätä missään vaiheessa.

Näytön alareunasta löytyvät Androidin toimintonäppäimet joita on tavallisen kolmen sijasta laitteessa vain kaksi, takaisin ja koti. Luultavimmin ajatuksena on opettaa Android-käyttäjät Windows Phone -maailmaan tai päinvastoin, valitettavasti systeemi on juuri niin suunnaton aivopieru kuin sen olettaisikin olevan. Lopputuloksena HTC on päättänyt niputtaa kaikki puuttuvat toiminnot kotinäppäimen alle: yksi painallus vie kotiruudulle, tuplanäpäytys tuo näkyville Androidin moniajovalikon ja pitkään painaminen tuo Google Now’n. Voinette arvata monestiko esimerkiksi hieman raskaahkon testisovelluksen yhteydessä tuplatäppäsin vahingossa tai onnistuin pitämään kotinäppäintä liian pitkään pohjassa. Onneksi tuplatäppäyksen nopeutta voi säätää joten sopivan herkkyyden pystyy valitsemaan kolmesta vaihtoehdosta. Silti kysymykseksi jää miksi HTC ei voinut tehdä näiden näppäimien keskellä olevasta HTC-logosta esimerkiksi kotinäppäintä ja lisätä moniajo-näppäintä laitteeseen?

Alareunasta löytyy mikroUSB-liitin datasiirtoa ja latausta varten, oikeasta reunasta metallinen äänenvoimakkuuden säätöpainike.

Yläreunasta löytyy 3,5 mm kuulokeliitäntä ja virtanäppäin, joka toimii myös IR-lähettimenä ja vastaanottimena(!). IR-lähetintä käytetään yleiskaukosäädintoimintoon ja vastaanottimen avulla on mahdollista opettaa laitteelle kaukosäätimiä jotka eivät ole kirjastossa. Vasemmasta reunasta iPhonemainen SIM-kelkka, joka vaatii oman työkalunsa tai paperiliittimen avaamista varten.

Takakansi on käytännössä myös yhtä alumiinipalaa pl. pienet muoviset viivat joissa kulkevat laitteen antennit ja keskellä takakantta on isohko hopeinen HTC-logo ja alareunasta löytyy pakollinen Beats Audio -logo. Beatsilla ei tässä puhelimessa ole mitään muuta tekoa paitsi ”äänenparannustekniikka”, johon palaamme myös hieman myöhemmin.  Näiden lisäksi takakannesta löytyy neljän megapikselin kamera, jota HTC kutsuu ULTRAPIXEL™ -kameraksi kennon tuplasti suurempien pikselien vuoksi. Vierestä löytyy myös luonnollisesti LED-salama.

Muotitietoisille vinkiksi, että laitteesta on tulossa markkinoille myöhemmin myös musta malli, mutta tämän päätymisestä Suomeen ei ole vielä tietoa.

Ensikäynnistyksellä saattaa vanhalle HTC-käyttäjälle iskeä paniikki, sillä HTC:n Sense-käyttöliittymä on saanut totaalisen faceliftin.

Vanhasta käyttöliittymästä ei ole jäljellä muuta kuin nimi ja widget-kirjaston uumenista löytyvä tuttu ja turvallinen Flipclock, joka ei kuitenkaan ole enää vakiona työpöydällä.

Lukkoruudulta löytyy kuitenkin HTC:n lanseeraamaat pikakäynnistysikonit joita voi olla maksimissaan neljä, mutta toisin kuin ennen, ovat nämä täsmälleen samat neljä ikonia kuin työpöydällä, joten lukkoruudulla ei voi pitää erillistä settiä ohjelmia joita haluaa käynnistää sieltä nopeasti. Lukkoruudulta saa myös ensikosketuksen Sense 5 -käyttöliittymään, sillä uusi sää-widget on saman tien näkyvillä. Uusi widget näyttää kellonajan ja tämän vieressä sään mustavalkoisena ikonina. Tyylikästä ja hyvin trendikään minimalistista.

Lukkoruudun avauduttua pamahtaa ruudulle HTC:n uusi keksintö BLINKFEED™, joka on käytännössä evoluutio HTC:n vanhasta Friend Stream -sovelluksesta, joka tuo yhteen nippuun kaikki eri sosiaalisissa medioissa tapahtuneet uutiset ja tämän päälle ottaa mukaan myös uutissyötteitä. Blinkfeedin yläreunaa koristaa uusi Sense-kello ja alla ovat kovin Windows Phonen laattojen näköisesti sosiaalisen median päivitykset ja uutiset yhtenä virtana. Blinkfeed vie pysyvästi yhden työpöydän ja sitä ei voi poistaa (sen voi tosin siirtää), tämä varmasti ärsyttänee niitä jotka pyrkivät turhan tauhkan minimointiin.

Ominaisuus on mukava, mikäli englanti on hanskassa, sillä se ei sisällä yhtäkään Suomalaista lähdettä, ei Yleä, ei iltapäivälehtiä, ei Hesaria, ei Androidsuomea kirjoitushetkellä, kaikki ovat englanninkielisitä sivuilta. Typerintä tässä on se, että lähteitä ei voi lisätä edes RSS-syötteillä. HTC lupasi Lontoon julkaisutilaisuudessa tuoda ”pohjoismaalaisia uutisia” Blinkfeediin, mutta se voi tarkoittaa helposti HTC:n kohdalla vain heidän pohjoismaiden konttorinsa, Tanskan, uutisia, joten parempi olla pidättämättä hengitystä.

HTC on myös piilottanut asetusvalikot työpöydällään hieman mielenkiintoisella tavalla; Android-valikkonäppäimen sijasta on esimerkiksi Blinkfeedissä, kuten applikaatiovalikossakin, on vedettävä ruutu ylhäältä alaspäin paljastaakseen asetusvalikon, sama ele myös pakottaa Blinkfeedin päivityksen. Tämä toki korostaa HTC:n pyrkimystä minimalistisuuteen ja piilottamaan kaikki turha hyvin Omenamaiseen tapaan.

Ohjelmistovalikko käyttää oletusarvoisesti aivan kamalaa 3×4-kokoista ruudukkoa jonka ensimmäisellä ruudulla yhden rivin vie jälleen kerran HTC:n uusi kello+sää-widget, joten ensimmäisellä aukaisulla ruudulle saadaan vain kuusi ikona. Minimalistista: kyllä, käytännöllistä: ei.

Onneksi HTC sentään on tajunnut, että näin suuri hukkatila tällaisella näytöllä voi aiheuttaa isolle osalle vanhoja Android-käyttäjiä kirosanoja, joten he ovat onneksi lisänneet  piilovalikkoon mahdollisuuden vaihtaa ruudukko huomattavasti miellyttävämpään (ja normaalimpaan) 4×5 vaihtoehtoon. Kelloa ei kuitenkaan saa pois valikosta, se on ja pysyy.

Iso plussa kuitenkin lähtee HTC:lle turhien ikonien piilotusominaisuudesta, jolla on mahdollista piilottaa kaikki turhat ohjelmat valikosta, mukaan lukien myös ne harvat sovellukset jotka eivät Androidin omalla sisäänrakennetulla ominaisuudella katoa näkyvistä.

Saavutettujen etulyöntiasemien poistaminen on asia mitä en voi ymmärtää; tähän liittyen herääkin kysymys, että miksi HTC poisti edellisessä Sense-iteraatiossa pikavalinnat ilmoitusalueelta eikä ole vieläkään tuonut niitä takaisin? Ainoa ”pikavalinta” on virransäästäjä päälle/pois ja pikanäppäin notifikaatioiden sulkemiseen ja asetuksiin pääsyyn. Siinä missä muilla valmistajilla ja jopa Googlen Nexus-sarjassa nykyään asetukset ovat ilmoitusalueella, ovat ne täysin hukassa uudessa Sensessä.

Puheluiden vastausruutu on saanut myös päivityksen ja vastausruudulla on jälleen kerran HTC Sensen sää ja kello, ja soittajan kuva on saanut pallofiltterin, jolla tietenkin yritetään peittää heikkolaatuisten kuvien rakeisuutta, mutta ilmankin olisi voinut elää.

Esiasennettuina sovelluksina mukana tulee Sähköposti, Kalenteri, Twitter, Henkilökortisto, Facebook, Youtube, Musiikkisoitin, Play-musiikkisoitin, Selain, TuneIn Radio, FM-radio, Soundhound-kappaleentunnistussovellus, 7digitalin musiikkikauppa, Chrome-selain, Gmail, Googlen haku, Google+, Googlen ilmainen navigointi, Talk, Maps, Kello, Osakekurssisovellus, Play-kauppa, Dropbox, Polaris Office, Notes-muistiinpanosovellus, Task-to-do sovellus, PDF-Viewer, Laskin, Taskulamppu, Sanelin ja Log-me-in Rescue -etätukisovellus.

Näiden lisäksi mukana tulee myös Kid Mode -sovellus jolla on mahdollista rajata lapsille sopivat sovellukset ja pelit käyttöön ja pistää muu osa käyttöjärjestelmästä salasanan taakse, jolloin lapsen voi rauhassa antaa touhuta laitteella ilman pelkoa siitä, että kaikki työasiat tms. häiriintyvät.

Suojauksista puheen ollen; HTC on lisännyt tekstiviestisovellukseen turvatun kansion, johon on mahdollista päästä vain asetetulla salasanalla, on tosin harmi, että tämä ominaisuus tulee vuosia liian myöhään Ilkka Kanvervan kannalta.

Kuten aikaisemmin mainitsin, on Onessa yleiskaukosäädinominaisuus ja tämän rinnalle HTC tuo mukana TV-sovelluksen joka perustuu samaan Peelin tekniikkaan kuin Samsungin TV-sovellukset. Sovelluksen käyttöönotto on helppoa ja sovellus opastaa käyttöönoton kädestä pitäen. Ensiksi valitaan maa, tämän jälkeen kerrotaan postinumero, valitaan TV-operaattori, valitaan paketissa näkyvät kanavat ja merkitään suosikkiohjelmat. Tämän jälkeen sovellus näyttää suositeltuja ohjelmia ja alapuolella olevasta palkista näkee kuinka pitkään kyseinen ohjelma on pyörinyt. Ohjelmille on myös mahdollista määrittää muistutukset joista puhelin ilmoittaa haluttuna ajankohtana. Sovellus osaa hakea myös ohjelman mainoskuvan, mutta valitettavasti Suomen kanavien kohdalla kuvaa ei joko haettu tai kuva oli jonkun muun maan kanavalta (esim Nelosen sään ikonissa luki saksalaisittain ”Wetter”).

TV-sovellushan ei olisi mitään, jos sillä ei voisi käskyttää myös televisiota ja muita kodin viihdelaitteita ja siksi Onessa on myös aiemmin mainittu Infrapunalähetin ja -vastaanotin. Yleiskaukosäätimen käyttöönotto onkin helppoa, mikäli Peelin kirjastosta löytyvät valmiit profiilit kodin laitteille ja omassa tapauksessani löytyivätkin LG:n kotiteatteri ja Samsungin televisio ongelmitta, mutta aikaisemmissakin vastaavissa sovelluksissa murheenkryyniksi päätyi taas Humaxin valmistama Wbox HD -digiboksi.

Onneksi tällä kertaa tämä ei aiheuttanut matkan tyssäämistä, sillä HTC One oppii myös puuttuvat kaukosäätimet IR-vastaanottimen kautta, joten eikun kakea osoittamaan puhelimen virtanäppäintä kohti ja seuraamaan ruudulle tulevia ohjeita. Ohjelmoinnin jälkeen homma toimii kuin pitääkin ja TV-ominaisuudella voi tosiaan vaihtaa myös kanavia ja säätää kotiteatterin kautta tulevan äänen voimakkuutta.

Se mikä kuitenkin jaksoi allekirjoittanutta hieman rasittaa oli, että esimerkiksi virtanäppäimen painalluksia ei voinut Logitechin Harmony yleiskaukosäätimen tavoin niputtaa yhteen vaan jokainen laite oli kytkettävä päälle tai sammutettava erikseen.

HTC on laittanut mukaan myös uuden iteraation Autotilastaan, joka tällä kertaa sanoo vihdoinkin hyvästit HTC:n omalle navigointisovellukselle ja käyttää tilalla Google Mapsia ja täten myös Google Maps -navigointia. Autotilan alta löytyvät autokäyttöön sopivampi suurikokoinen numerovalitsin, musiikkisoitin, henkilökortisto ja Tune-in Radion autokäyttöön muokattu versio. Käytännössä Auto-tila toimii isompien ikonien ja tekstikokojen avulla myös heikkonäköisemmälle ihmiselle normaalina käyttötilana. Yllättäen autotilaa koristaa myös jälleen kerran uusi Sense-kello ja vie turhaa tilaa autotilan muilta toiminnoilta ja kuten muuallakin käyttöliittymässä, ei sitä täälläkään saa pois päältä.

Plussaa tippuu kuitenkin HTC:n Speak-ominaisuudesta, sillä tämä on ensimmäinen kerta kun Androidpuhelimelle voi antaa selvällä suomen kielellä komentoja. Puhelin myös vastaa takaisin siedettävän tasoisella suomenkielisellä puhesynteesillä. Komentoja ei ole kovin montaa, mutta ne riittävät autokäytössä; äänellä voi soittaa jollekin, käynnistää Tune-In Radion, käynnistää musiikkisoittimen ja valita tietyn kappaleen tai artistin omasta musiikkikirjastosta. Esimerkiksi  ”Toista Happoradio”, ”Radio Päälle”  tai toimituksen jäsenelle suoritettu testipuhelu ”Soita Karri Anttila”. Viimeisin komento meni läpi vaikka allekirjoittaneella onkin R-vika. Myös toisen toimituksen jäsenen hankalampi nimi, ”Esa Edvik”, tunnistui, vaikka sukunimen ääntääkin oikein eli kahdella e:llä. Puhelin myös kertoo takaisin ”Soitetaan Karri Anttila Matkapuhelin”,  jonka aikana on mahdollista vielä peruuttaa, mikäli laite on tunnistanut nimen väärin. Hieman hölmösti Speakilla ei voinut avata navigointia tai kertoa osoitetta johon navigoida, vaan navigointi piti avata käsin ja tämän jälkeen käyttää Navigoinnin omaa puheentunnistusta.

Kuten mainitsimme alussa, on laitteessa Beats Audio -logo, jonka mukana tulee myös Beats Audion ”äänenparannusteknologia”. Kyseessä on käytännössä taajuuskorjaintemppu, joka säätää taajuuskäyrää hieman alapäävoittoisempaan suuntaan ja oikea musiikin suurkuluttaja kääntänee ominaisuuden pois ja tämä onnistuu onneksi yhdellä näpäyksellä asetusvalikosta.

Beatsin lisäksi laitteessa on myös aikaisemmin mainitsemani BOOMSOUND™; tökeröstä nimestään huolimatta, ei kyseessä ole pelkkää hypeä, vaan laitteen stereokaiuttimista lähtee enemmän ääntä kuin yhdestäkään älypuhelimesta mitä olen itse kuullut, ja ääni on kaiken lisäksi vielä stereona, kiitos etupaneelin tuplakaiuttimien. Ääni ei myöskään särje, vaikka äänenvoimakkuus näyttäisikin kuuluisaa 11:sta. Mitää hifiä ei kuitenkaan kannata odottaa, sillä laatu on lähellä keskinkertaista läppärikaiutinta, mutta erittäin hyvä matkapuhelimelle. Myös bassotoiston kaipaaminen tämän kokoisilta ämyreiltä on lähinnä toiveajattelua, mutta piknikillä musiikki soinee kätevästi ilman erillistä mukana raahattavaa kaiutinta.

Lisäplussaa tippuu HTC:lle myös kattavan siirtotyökalun lisäämisestä puhelimeen; sillä on oikeasti helppo siirtyä One-käyttäjäksi muilta alustoilta. Tuki löytyy tietenkin Android-laitteille, mutta myös iPhone, Windows Phone, Blackberry ja Symbian -puhelimet löytyvät tuettujen listalta. Siirtotyökalulla tärkeät tiedot siirtyvät kohtalaisen kivuttomasti laitteesta toiseen tietokoneen välityksellä.

Laite repi neljällä 1,7 GHz ytimellä varustetun Qualcomm Snapdragon 600 -järjestelmäpiirin voimin testeistä seuraavanlaiset tulokset

Quadrant: 11634 p
Vellamo Metal: 796 p
Vellamo HTML5: 2392 p
Epic Citadel: Keskiarvoinen FPS 58,5 (Resoluutio 1920×1080)
Basemark Taji: 41,26 FPS
Basemark GUI Onscreen: 61.58599 FPS
Basemark GUI Offscreen: 198.62956 FPS
AnTuTu: 22316 p
3DMark Ice Storm: 9366 p
3DMark Ice Storm Extreme: 5487 p

HUOM! HTC on sittemmin päivittänyt puhelintaan ja tulokset ovat tämän myötä nouseet, voit lukea päivitetyt tulokset tämän linkin takaa. Huom!

Tämän myötä pääsemmekin artikkelimme viimeiseen osaan eli kameraan ja aloitammekin Buzzwordeistä mahtavimmalla eli ULTRAPIXEL™:llä. Näitä laitteessa on yhteensä neljä miljoonaa, kansanomaisemmin 4 megapikseliä, mutta nämä kameran kennolle valoa kaappaavat osaset ovat muita markkinoilla olevia kännykkäkameroita lähes tuplasti isompia eli kahden mikrometrin kokoisia. Tämä ominaisuus yhdistettynä isohkoon aukkoon kamerassa (F/2.0) mahdollistaa yksinkertaisesti sen, että suurempi määrä valoa pääsee kennolle saakka, joten hämärissäkin olosuhteissa kuvista tulee tehokkaammin valotettuja.  Lyhyesti: kenno ottaa enemmän valoa lyhyemmässä ajassa. Tämä käytännössä tarkoittaa varsinkin hämärässä sitä, että ISO-herkkyysarvoa ei tarvitse nostaa taivaisiin jotta saadaan hyviä kuvia ja pikaisen testimme pohjalta One kykenikin ottamaan hämärässä kuvia puolella ISO:lla ja valotusajalla verrokkina olleeseen Note 2:een verrattuna. Kohinaa oli myös jonkin verran vähemmän.

HTC on myös lisännyt laitteeseen tutun optisen kuvanvakaajan, joka toimii kahdella akselilla mitaten arvoja 2000 kertaa sekunnissa, joka auttanee ottamaan helpommin hyviä otoksia. Pitää tosin sanoa, että en itse käytännössä huomannut eroa esimerkiksi Samsungin tai Sonyn digitaaliseen kuvanvakaimeen ja kuvat tärähtivät tai olivat tärähtämättä käytännössä samalla tavalla.

httpvh://youtu.be/YOpecAvoCfo

Pienikokoinen kenno mahdollistaa videon kuvaamisen HDR:nä, sillä laite kykenee kuvaamaan HDR:ään vaaditut kuvanäytteet eri valotusarvoilla ja yhdistämään ne lennossa. Tässä tulee siis vähäinen resoluutio ja laitteet tehot hyvin esiin toimivana yhdistelmänä. Yllä esimerkki HDR-videosta.

httpvh://youtu.be/g40-kY35c4k

Laite kuvaa tietenkin myös aivan normaalia videota 1080p-tarkkuudella, sillä poikkeuksella, että tavallisen 30 FPS:n sijaan kuvataan tämä 60 FPS:n nopeudella. (Youtube ei kuitenkaan rendannut yrityksistä huolimatta tätä yli 720p:n)

Videosta löytyy myös erillinen hidastettu video -tila, joka kuvaa hidastettua videota 768×432-resoluutiolla.

Uuden kameratekniikan rinnalle HTC on tuonut tietenkin päivitetyn kamerasovelluksen; sovellus jatkaa HTC One S ja X -puhelinten viitoittamalla tiellä ja oikeasta reunasta löytyvät sekä kamera että video -näppäimet. Videota tallennettaessa on mahdollista tietenkin myös ottaa valokuvia.  Muita valintoja ruudulla ovat salama, valikko ja Zoe-tila. Jälkimmäisestä puhumme hieman myöhemmin.

HTC on tuonut oman efektivalikkonsa nyt helpommin saataville oikeaan alakulmaan, efekteistä puolet ovat käytettävissä myös videokuvauksessa. Ne jotka ovat vain still-kuviin, on merkitty kamerasymbolilla.

Etu- ja takakameran välillä vaihtamiselle ei ole enää erillistä nappia, vaan tämä onnistuu pyyhkäisemällä sormella yläreunasta alaspäin. Temppu on itse asiassa mukava ja vähentää turhaa nappiviidakkoa ruudulla. Niille jotka haluavat vaihtaa kameroiden välillä manuaalisesti, löytyy vielä tämä mahdollisuus asetusvalikosta.

Kuvaustiloja löytyy yö, HDR, pyyhkäisypanorama ja tietenkin vähän hassusti käännetty ”näkymä” eli ohjelmatila, jonka alta löytyvät edellä mainittujen lisäksi pystykuva-, maisema-, taustavalo-,  teksti- ja makrotilat.

HTC pyrkii kovasti piilottamaan resoluutiot ja megapixelit (pl. videoissa) ja ainoa kuvan kokoon vaikuttava asetus on rajaus, jolla on mahdollista asettaa Leveä, Tavallinen ja Neliö kuvan muodoksi eli kuvasuhteina vastaavat ovat 16:9, 4:3, 1:1, resoluutioiden ollessa 2688×1520, 2048×1520 ja 1520×1520.

Vaikka HTC onkin piilottanut asetukset hyvin jemmaan valikkoon, pystyy valotusta, kontrastia, värikylläisyyttä ja terävyyttä säätämään myös käsin, joka varmasti miellyttänee niitä, jotka kuvaavat laitteella hieman enemmän.

ISO-herkkyysasetusta voi säätää 100-1600 välillä.

Valkotasapainolle löytyy tietenkin perinteiset asetukset.

Kuvia varten HTC on lisännyt mukaan kevyen kuvanmuokkausohjelmiston jolla onnistuvat yleisimmät peruskäsittelytoiminnot suoraan kamerassa.

Laite tukee myös jatkuvaa purske-kuvaamista, joka on vakiona rajattu maksimissaan 20 kuvaan ja sen tultua täyteen, annetaan mahdollisuus valita näistä 20 paras kuva ja poistaa loput. Halutessaan rajoituksen saa pois päältä, jolloin kuvia voi ottaa vaikka koko sisäisen muistin täydeltä.

Galleria-toiminto niputtaa purske-otokset yhdeksi nipuksi hieman Xperia Z:n tavoin, joten ko. tilalla kuvaavat eivät joudu pelkäämään sitä, että joutuisivat kahlaamaan tolkuttoman määrän kuvia lävitse selatessaan galleriaa.

Tästä pääsemmekin viimeiseen ominaisuuteen eli HTC Zoe™:iin. Zoe-tilassa kamera kuvaa käytännössä kokoajan tapahtumia ja kun laukaisinta painetaan, ottaa kamera neljän sekunnin verran videota, josta vajaa sekunti on tapahtumia ennen painikkeen painallusta, jolloin hiuskarvan varassa ollut hetki saadaan varmasti taltiotua. Zoe nappaa tietenkin myös äänen talteen.

Tallennettuun Zoe-otokseen on mahdollista tämän jälkeen mahdollista lisätä sopiva teksti ja otsikko.

Kun Zoe-tuotos on valmis, voi sen jakaa HTC Zoe Share -palveluun jossa se on katsottavissa 180 päivän ajan. Kun tuotos on siirtynyt Zoe Shareen, on tästä mahdollista lähettää linkki Facebookkiin tai sähköpostilla kaverille.

Zoe-ominaisuuteen on lipsahtanut myös hieman ikävähkö lapsuus; koska kyseessä on Android-puhelin, niin valittaessa “jaa Gmailin kautta”, ei sovellus suinkaan avaa Gmail-sovellusta, vaan ohjatun asennuksen IMAP-yhteyden luontiin HTC:n omaan sähköpostiohjelmaan. Haluaisin oikeasti tietää, että MIKSI tämä on HTC:n mielestä ainoa oikea tapa?

Video-Zoe:jen suurin ongelma on, että HTC haluaa välttämättä pakottaa ihmiset jakamaan nämä HTC Zoe Sharen kautta, siitäkin huolimatta, että klipit ovat aivan tavallisia h.264 koodattuja MP4-videoita. Kyseistä tiedostoa tosin ei pääse puhelimella suoraan hipelöimään, joskin Dropboxin ja Google+ autoupload löytää sen ongelmitta ja edellä mainittujen lisäksi ei ole ongelmallista asentaa sopivaa tiedostoselainta tätä varten.  Jos haluat jakaa Zoen suoraan Facebookkiin ilman Zoe Sharea, se jakaa vain sillä hetkellä ruudulla olevan kuvan, ei koko videota.

httpvh://youtu.be/FbGw_lCRGms

Yllä puhelimesta kaivettu MP4-tiedosto siirrettynä Youtubeen.

Zoen suurin etu onkin kuvauksen ”ennakon” otto, sillä Zoe-otoksesta on mahdollista valita haluttu kuva aikajanalta ja jakaa se esimerkiksi Facebookkiin tai tallentaa se erillisenä kuvana. Huomattavaa tosin on, että tämä ei onnistu portaattomasti, vaan Zoe antaa 20 vaihtohtoista kohtaa jotka on mahdollista jakaa erillisinä kuvina.  Kuvia ei myöskään ole pakko irroittaa HTC:n hankalalla käyttöliittymällä, vaan kuvat tallentuvat puhelimen muistikortille erillisinä kuvina. Näissä pätee sama ongelma kuin videoiden kanssa; niitä ei pysty käpistelemään asentamatta erillistä sovellusta, mutta Google+ ja Dropbox siirtävät ne kuitenkin automaattisesti talteen. Loppujen lopuksi päällimmäinen kysymys onkin, että miksi sitten ei kuvaisi tällaisia tilanteita Purske-tilalla eli ottamalla ihan manuaalisesti sen sekunnin ennakkoa? Ko. tila tuottaa tuottaa myös enemmän kuvia neljän sekunnin aikana kuin Zoe…yksi HTC-mysteeri lisää.

Zoe:jen tueksi HTC on tuonut Galleriaan “tapahtumat” -osion, joka kerää kuvien GPS-datan, päivämäärän ja muun puhelimen käyttödatan pohjalta kuvia “kohokohtanipuiksi”.

Puhelin generoi näistä automaattisesti 30 sekunnin kohokohtavideon taustamusiikilla, sopivilla siirtymillä ja efekteillä. Tällä toiminnolla on helppo tehdä pieni kollaasi esimerkiksi edellisen illan bilereissusta. Huomattavaa tosin on, että mitä enemmän kuvia, videoita ja Zoe-tiedostoja on kohokohta-toiminnolla käytettävissä, sitä paremman näköistä jälkeä lopputuloksesta syntyy.

Mikäli kohokohta-videon ulkonäköä haluaa muuttaa, löytyy erilaisia ulkonäkö/taustamusa-pikavalintoja kuusi. Alla vielä esimerkit näistä:

httpvh://youtu.be/uMjEsuA9INQ

Kohokohta-pikavalinta: Eiffel

httpvh://youtu.be/eArWSKK3w6o

Kohokohta-pikavalinta: Pohjantähti

httpvh://youtu.be/mkuVJKx8T2A

Kohokohta-pikavalinta: Avalon

httpvh://youtu.be/d9C8dkMUw-o

Kohokohta-pikavalinta: Vega

httpvh://youtu.be/djvGCtMOrfA

Kohokohta-pikavalinta: Islandia

httpvh://youtu.be/3kU6PDhyFv8

Kohokohta-pikavalinta: Burbia

Viimeisenä asiana ennen yhteenvetoani haluaisin kiinnittää huomion asiaan, joka ärsytti koko testin ajan. Koska olemme suomalainen blogi, pyrimme käyttämään arvostelujen ajan puhelinta niin, että käyttöliittymä on suomenkielinen. Kun suomenkieliset käännökset saapuivat Android-puhelimiin, oli tässä välillä hieman haasteita ja käännökset olivat jokseenkin huvittavia, kuten itselleni legendaksi muodostunut HTC:n ”ikkuna-elementti”, jolla tarkoitettiin widgettiä/vimpainta. Nykyään ei vastaavia haasteita kuitenkaan ole tullut ajoittaisia käännöskukkasia lukuun ottamatta ole tullut kovinkaan usein vastaan, sillä käännökset ovat parantuneet kerta kerralta, mutta valitettavasti tämä on asia, missä HTC One ontuu. Käännöstyö on paikoitellen aivan ala-arvoista; aivan joka puolella tulee vastaan käännöskukkasia kuten kameran näkymä, tv-sovelluksen ”aseta kaapelirasia”, tai sitten asioita ei ole käännetty kaikkialla kuten ohjelmistovalikossa nimellä ”Notes” kulkeva sovellus joka avauduttuaan kuitenkin kertoo olevansa ”muistiinpanot-sovellus”.  Autotila kertoo kylmästi olevansa Car… Testin loppuvaiheessa  luovutin ja aloin käyttämään puhelinta näiden vuoksi englanniksi.

Nillitykset sikseen. Yksinkertaistettuna, HTC One on jämäkkä, se tuntuu hyvältä, se on yksi parhaimman näköisistä Android-puhelimista mitä on ikinä tehty. Valitettavasti Sense 5 ei ole aivan niin loppuun hiottu kuin se voisi olla ja olisi kiva, jos joka paikassa tyrkyllä oleva Sensen sää ja kello olisi mahdollista piilottaa. Myös Blinkfeed jäi turhakkeeksi, sillä Facebook-päivityksien lisäksi en saanut siihen haluttua sisältöä, mutta nämä ovat pieniä kauneusvirheitä, jotka korjaantuvat mm. asentamalla vaihtoehtoisen käyttöliittymän Sensen tilalle, joka tuntuu olevan monille mieluisin vaihtoehto. Kauneusvirheistään on huolimatta HTC One on laite jota voi suositella varauksetta ja mikä parasta, mikäli HTC saa markkinointinsa kuntoon, nousee HTC jälleen takaisin kilpailemaan ykkössijoista. HTC, sovitaanko kuitenkin, että lopetatte kahden näppäimen käyttöliittymäsekoilunne tähän malliin?