Pikatestissä OUYA – joukkorahoitettu budjettikonsoli

Tilasimme testattavaksi joukkorahoituksella alkunsa saaneen Android –pohjaisen OUYA –pelikonsolin. Laitteemme on myyntiversio, eikä joukkorahoitettu Kickstarter-versio, sillä halusimme testata laitteen korjatun version, jota on viilattu Kickstarter-palautteen pohjalta.

Ouyan myyntipakkauksessa tulevat mukana Ouyan Bluetooth-ohjain ja itse noin kahvikupin kokoinen Tegra 3 -neliydinprosessorilla varustettu OUYA-konsoli. Paketista löytyy myös virtalähde, pikaopas ja yllätykseksi myös HDMI-kaapeli, jotain mikä tuntuu puuttuvan myös huomattavasti kalliimmista laitteista. OUYA on näet halvaksi suunniteltu ja sen hinta pyörii noin sadan euron tuntumassa.

OUYA kooltaan miltei säälittävä nykykonsoleihin verrattuna. Laitteen yläreunasta löytyy virtapainike, johon syttyy pikanttina lisänä OUYA:n U-logo, kun laite on käynnissä. Koko laitetta kiertää metallinen paneeli, jonka etupuoleen on kaiverrettu OUYA-teksti.

Koosta huolimatta ei laitteessa ole tingitty liitännöistä, sillä takapaneelista löytyvät HDMI- ja USB-liitin, RJ-45 -verkkoliitin, mikroUSB-liitäntä ja virtaliitin. Verkkoliittimestä huolimatta OUYA tukee tietenkin myös langattomia verkkoja.

Pienestä koostaan ja Android-/mobiilipohjaisuudestaan huolimatta konsoli ei ole passiivijäähdytetty, vaan laitteen sisällä on pieni tuuletin jäähdyttämässä Tegra 3 -piiriä. Tuuletinta ja ilman kiertoa varten OUYA:n pohjasta löytyvät ilmanottoritilät. Tuuletin on pelattaessa kuitenkin melko äänetön, tosin konsoli onnistui resonoimaan ääntä vahvemmaksi puisella tv-tasolla, joten paikka kannattaa valita tarkkaan.

Ohjain matkii jossain määrin Xboxin vastaavaa,  ja lainaa Microsoftin luomukselta epäkeskon analogitattien asettelun. Ohjaimessa huomio kiinnittyy suoraan OUYA-kirjaimin koristeltuihin näppäimiin, joiden värimaailma tuo vahvasti mieleen klassisen Super Nintendon ohjaimen

Ristiohjaimen ja oikean tatin keskeltä löytyy OUYA-painike, jolla päästään valikoissa aina kotiruutuun. Tämä toimii yleensä niin, että pitkään painettuna komento vastaa Androidin kotipainiketta ja kertapainallus ajettavan pelin tai sovelluksen omaa päävalikkoa. Näiden yläpuolelta löytyy tumma alue, joka toimii läppäreistä tuttuna hiirikosketuslevynä. Tämän pienen featuren avulla OUYA-takaa toimivuutensa myös Android-sovellusten kanssa, jotka eivät ole virallisesti OUYA-yhteensopivia, mutta palaamme tähän hetken päästä. Kosketuslevyn yläpuolelta löytyvät neljä ledivaloa, jotka kertovat ohjaimen järjestysnumeron. Analogi-tatit toimivat siedettävästi, mutta niiden liikerata on kuitenkin rajoittuneempi kuin Playstationin Dualshock 3:ssa tai Xbox 360:n vastaavissa. Absoluuttisesti surkein asia Ouyan-ohjaimessa on kuitenkin ristiohjain. Ristiohjain on jostain aivan käsittämättömästä syystä tehty teräväreunaiseksi, joten se tuntuu todella epämielyttävältä pitkän käytön aikana.

OUYA:n ohjain toimii kahdella tavallisella sormiparistolla, jotka asetetaan ohjaimen kahvoihin. Paristolokerot löytyvät ohjaimen harmaiden paneeleiden alta. Paristot tulevat onneksi paketin mukana, joten heti ei tarvitse lähteä ostoksille.

OUYA-ohjaimen toiseksi heikoin lenkki ristiohjaimen jälkeen ovat liipasimet. Ne ovat paksut, klonksuvat liukkaat ja epätarkat. Ne Xbox-fanit, jotka haukkuvat Playstationin liipasimia, kokeilkaa Ouyaa, niin rakastatte Dualshockia tämän jälkeen. Onneksi Kicstarter-versiota vaivanneet liipasinten ja OUYA-nappäinten pohjaan jumittumiset on sentään saatu korjattua lopulliseen versioon.

OUYAn ohjain oli myös häiriöaltis. Testasimme laitetta kahdessa eri huoneessa, ja varsinkin siinä huoneessa, jossa elektroniikkaa oli enemmän OUYA:n ympärillä ilmeni pieniä pätkimisiä siellä täällä. Toisessa huoneessa samalta etäisyydeltä, jossa ainoa laite television lisäksi oli OUYA, ei ongelmia ilmennyt.

Onneksi OUYA tukee USB-portin kautta PS3-ohjainta, joten laitteella on helppo siirtyä langalliseen versioon, jos tällainen taloudesta löytyy ja mikäli laitteen oma ohjain ei palvele tarpeeksi hyvin.

OUYA:n käyttöönotto on helppoa. Kaapeleiden kytkemisen ja virtapainikkeen painamisen jälkeen laite opastaa ensikäynnistyksellä verkkoasetusten konfiguroinin, ohjaimen parittamisen ja OUYA-tunnuksen luonnin. Todella tökeröä on kuitenkin pakotettu luottokorttitietojen syöttö, jota ei voi ohittaa. (Ongelma on tosin korjattu myöhemmissä firmwarepäivityksissä.)

OUYA:n päävalikko koostuu kohdista ”PLAY”, ”DISCOVER”, ”MAKE” ja ”MANAGE”. Play-valikon alle asentuvat OUYAN Discover-pelikaupasta ladatut pelit tai sovellukset.

MAKE-valikon alta löytyvät ohjeet siihen, miten OUYA:n sovelluskehitystyökalut on mahdollista ladata ja sovelluksista OUYA:n internet-selain ja OUYA-uutiset. Make-valikon alle asentuvat myös .APK-tiedostoista asennetut ”normaalit” Android-sovellukset.

”Manage”-valikon alta löytyvät konsolin asetukset ja ilmoitusalue. Jälkimmäinen on enemmänkin ilmoitussivu, jota voi halutessaan käydä vilkaisemassa.

Manage-valikon alta löytyvä Advanced-valikko on lähestulkoon ainoa paikka, jossa OUYA:n Android-juuret tulevat esiin.

OUYA:n kirjastosta löytyy kirjoitushetkellä 260 peliä ja 6 sovellusta. Mikä asiasta tekee miellyttävää on se, että kaikki pelit ja sovellukset ovat joko ilmaisia tai testattavissa ilmaiseksi. Täysversion ostaminen yleensä tapahtuu pelin sisällä olevasta ”buy full version” -toiminnosta. Kaupasta on mahdollista hakea pelejä joko hakusanoilla tai genreittäin. Discover myös näyttää etusivullaan suosituimmat pelit ja ”soittolistoja” kehittäjä/lehdistökumppaneilta.

Sovelluksista mainittakoon media-suoratoistosovellus Plex ja Kainy etäpelisovellus. Jälkimmäisellä on mahdollista pelata OUYA:n kautta esimerkiksi toisessa huoneessa olevan PC:n Steam-pelejä. Netflixiä ei suoraan sovelluksista löydy.

httpvh://www.youtube.com/watch?v=ChX5s4Qy3Kw

Yllä Kainyn oma virallinen esittely video OUYA-versiosta. Varoitus! Musiikki videossa on hirveää joten äänet kannattaa kytkeä pois päältä.

Vaikka pelejä onkin paljon on ongelma se, että ne ovat tällä hetkellä joko portteja Android -kosketusnäyttöpeleistä, jotka porttauksessa hävittävät osan magiastaan. Esim. G-sensori -ohjattu Puddle ei ole läheskään yhtä mielekäs liipasinohjattuna. Osassa pelejä oli myös havaittavissa nykimistä, vaikka olisivatkin alun perin sulavia esimerkiksi Nexus 7:n Tegra 3 -prosessorilla. Tästä hyvä esimerkki on Sonic 4 episode 2 THD-versio, jonka sulavuus oli OUYA:lla täysin kateissa.

Löytyy konsolilta toki myös onnistuneita pelejä, kuten Shadowgun, joka on huomattavasti mielekkäämpi kokemus tatti-ohjattuna kuin kosketusruudulta. Erityistä kiitosta irtoaa myös kaupasta löytyvälle Final Fantasy III:n remasterille.

OUYA kuitenkin tässä vaiheessa jo loistaa emuloinnin saloissa ja OUYAn Discover-kaupasta löytyvät emulaattorit käytännössä kaikille yleisimmille emuloiduille alustoille, mukaan lukien Playstation ja Nintendo64. N64-emulaatio oli jopa pelattavalla tasolla, kun kokeilimme sillä erästä italialaisella putkimiehellä varustettua peliä. Pelasimme myös putkimiehen SNES–seikkailua ja tämä toimikin erittäin hyvin, tosin ongelmaksi koitui pääsääntöisesti ikävästi muotoiltu ristiohjain. Ouyalle löytyy myös emulaattorin ja ROM-kaupan yhdistelmä EMUya, jonka kirjastosta on mahdollista ostaa laillisia Indie ROM-pelejä emulaattoreille. Emulointia OUYA:lla harkitseville annan rahanarvoisen vinkin: OUYA lukee FAT32-muotoisia USB-tikkuja, mutta tikun tunnistamiseen pitää OUYA olla sammutettuna kun se kytketään laitteeseen. Tämän jälkeen löytyvät tiedostot polusta /mnt/usbstick.

Monet Tegra 3:lla toimivat pelit eivät kuitenkaan ole vielä päätyneet OUYA:lle, mutta kuten alussa mainitsin on OUYAlle mahdollista siirtää ja asentaa pelejä apk-tiedostoista. Tämä vaatii hieman harrastuneisuutta, mutta ohjeita tähän löytyy jo nyt usealta sivulta. Testasimme itse XMBC:tä OUYA:lla ja tämä toistikin USB:n lisäksi videoita oikein mainiosti verkosta, kunhan laite oli kytkettynä langallisella verkkoliitännällä. Konsolin langaton verkko ei jaksanut toistaa videoita pätkimättä.

XDA-developersin ohjeiden avulla konsolille on myös mahdollista asentaa Play-kauppa, jolloin esimerkiksi jo ostettuja pelejä on mahdollista pelata OUYA:lla. Huomattavaa tosin on, että peleissä pitää olla peliohjaintuki tai pelin pelaaminen menee OUYAn kosketuslevyllä huitomiseksi. Testasimme GTA Vice Cityn asentamista Play-kaupasta ja pelaamista OUYA:lla. Vice City toimikin kohtalaisen hyvin, mutta koska peli tukee Play-versiona virallisesti vain PS3-ohjainta, puuttuivat OUYA-ohjaimesta Start- ja Select-painikkeiden määritykset. PS3-ohjaimella peli toimi kuitenkin hyvin. Asensimme myös NetFlixin, joka toimikin hyvin. Tosin käyttöliittymä ei ollut kovin telkkariystävällinen, mutta sovellusta pystyi käyttämään ja sarjojen katsominen onnistui. Play-kaupan sovellusten kanssa kannattaa myös huomata se, että OUYA:sta puuttuvat Menu-, Back- ja Home-painikkeet, joten sovellukset tai pelit, jotka tarvitsevat näitä eivät toimi ongelmitta.  Play-kaupan asentavien kannattaa pitää muistissa se että jokaisen OUYA:n päivityksen jälkeen on Play-kauppa asennettava uusiksi, joten aivan ongelmatonta Play-kaupan käyttäminen OUYA:lla ei ole.

OUYA ei tässä iteraatiossa valitettavasti sovellu kuin asialle harrastautuneelle virittäjälle ja/tai emulaattoripelaajalle. Hinta on kuitenkin kohdallaan, mikäli jaksaa viritellä laitteesta myös XMBC-mediakeskusta. Pelkäksi pelikonsoliksi se jää kuitenkin vielä harmistuttavan paljon tavoitteestaan. OUYA kuitenkin toimii hyvänä suunnan näyttäjänä ja OUYA on luvannut päivittää rautaa vuosittain, joten ehkä OUYA 2 tegra 4:lla tai OUYA 3 Tegra 5:lla lunastaa vihdoin odotukset. Jäämme seuraamaan sitä innolla.