LG:n budjettiosaston kärki: LG Optimus 5 II ja 7 II

LG julkaisi jo tovi sitten tyylikkäästi muotoillun budjettipuhelinkolmikon, joista saimme testiin isoimmat kaverukset. LG Optimus 5 II on pieneen pakettiin kääritty akkuhirmu ja isoveli 7 II on keskisarjan laite myöskin hulppealla akulla.

Laitteisto ja yleistä

Puhelimet muistuttavat yleisilmeeltään hämmästyttävän paljon erään hedelmällisistä laitteistaan ja toisen astronomisesta mallistostaan tunnettujen valmistajien laitteiden ristisiitosta, eli hyvin paljon pelkistettyä suorakulmiota. Kuulokeliitin, virtaliitin, virtapainike ja äänenvoimakkuudensäädin ovat melkoisen standardeilla paikoilla. Lisäksi vasemmalle olevien äänenvoimakkuudensäädinten yläpuolella on pikanäppäin, jonka avulla saadaan haluttu sovellus avattua nopeasti. Ulkonäöltään puhelimet ovat varsin siistejä. Metallireunus antaa pientä särmää ulkoasuun ja muotoilu on ehkä geneerinen, mutta neturaalin tyylikäs.

LG 7 II:een on paketoitu 4,3″ 800×480 IPS-näyttö, 768 Mt keskusmuistia, 4 Gt tallennustilaa, 1 GHz dualcore Cortex-A5 ja Adreno 203 GPU ja reiluhko 2460 mAh akku. Kamera on 8 Mpix ja kykenee ottamaan 720p-tasoista videota. Laitteen ulkomitat ovat 121,5 x 66,6 x 9,7 mm ja painoa on 118 grammaa.

5:ssa on 4,0″ 800×480 IPS-näyttö, 512 Mt keskusmuistia, 2 Gt tallennustilaa, 1 GHz MTK6575, PoverVR GPU, 1740 mAh akku ja ja 5 Mpix kamera. Optimus 5 II:sta on olemassa myös DualSIM-versio, mutta testilaite oli tavanomainen. Ulkomitat ovat 107,5 x 62,2 x 9,2 mm ja painoa on 119 grammaa. Etukamerat ovat 0,3 Mpix. LG 5 II:sta löytyy myös DualSIM-versio, joka on teknisiltä ominaisuuksiltaan identtinen 5 II:een verrattuna. DualSIM-version alareunan painikkeet vain ovat hieman erilaiset ja puhelin on hieman kevyempi.

Kummassakin on microUSB-liitin, MicroUSB-korttipaikka (SDHC), GPS, Bluetooth, WLAN (b/g/n), BT ja positiivisena yllätyksenä NFC-tuki. Etukamera on 0,3 Mpix.

Myyntipakkauksesta löytyvät puhelin, kuulokkeet ja lataustarvikkeet ja muistikortti pitää hankkia erikseen.

7 on kädessä kevyt, jopa lelumaisen kevyt, mutta siitä huolimatta oikeastaan aika miellyttävä nykyisiin möhköluureihin verrattuna. Pienehköksi luuriksi se on miellyttävä käsitellä ja tasapainoinen. Takareunaa on hieman viistottu ja pyöristetty, joten puhelinta on miellyttävä pitää kädessä. Painonapit, äänenvoimakkuudensäädin ja virtanappi ovat reunoiltaan hyvin teräviä ja tuntuvat hieman epämiellyttäviltä kädessä, mutta erottuvat kuitenkin hyvin.

5 taas on muuten hyvin samankaltainen, mutta vieläkin pienempi ja kevyempi. Puhelin on lähes minikokoinen nykyisiin möhköihin verrattuna. 5:n – tai mahdollisesti vaalean – mallin painonapit ovat jonkin verran vähemmän terävämmät kuin isoveljen ja tuntuvat kädessä miellyttävämmiltä.

Kummastakin puhelimesta on sekä musta että valkoinen malli. Mustan version takaosa on muovinen ja kiiltävän liukas ja väritys näyttää harjatulta mustalta metallilta. Valkoisen version takaosa taas on hieman karheampaa ristikkokuviota, joka pysyy paremmin lapasessa. Jos värillä ei ole väliä, niin valkoinen malli tuntuu paljon paremmalta kädessä. Musta versio on jopa epämiellyttävän liukas taskuissa ja hansikkaat kädessä. Lisäksi sen takapinta naarmuuntuu erittäin herkästi ja näyttää jatkuvasti likaiselta sormenjälkien takia. Valkoinen pysyy yllättäen puhtaamman näköisenä.

Puhelinten Menu- ja Back-näppäimet ovat kapasitatiivisia ja ne ovat vaihtaneet paikkaa tyypilliseen Android-puhelinkonfiguraatioon verrattuna, mikä aiheuttaa hieman ongelmia alkuperäiseen (ja oikeaan!) sijoitteluun tottuneille. Eli Back-painike on Home-painikkeen vasemmalla puolella ja oikealla puolella on Menu. Toisaalta parin viikon käytön jälkeen oli vaikea tottua taas takaisin normaaliin sijoitteluun.

Kummankin puhelimen fyysinen Home-painike on varustettu LEDillä, jonka perusteella puhelin tiedottelee ilmoituksista ja latauksesta. Halutessaan sen voi laittaa myös pois päältä ja 7 II -mallissa voidaan säätää myös LEDin kirkkautta.

Puhelinten näytöt ovat hyvin samankaltaisia IPS-näyttöjä vain eri kokoisilla paneeleilla. Näytöt ovat kirkkaita ja teräviä; niitä on mukava katsella ja ne toimivat kohtuullisen hyvin valoisassakin.

Sovellukset

Kumpikin puhelin on varustettu Android 4.1.2 -versiolla. LG:n tapa muokata käyttöliittymää on varsin miellyttävä. Laitteet ovat kuin stock-android, mutta pienillä ehostuksilla varustettuna. Launcher on yllättävän monipuolinen ja tukee esimerkiksi kansioita voi luoda työpöydille yksinkertaisesti vain raahaamalla kuvakkeet päällekkäin. Hieman oudosti 5 II:n sovelluslistalta ei saa käyntiin Tehtävienhallintaa, jotta ylimääräisiä sovelluksia voisi niittailla pois kuleksimasta. LG:n näppäimistö on melko perus, mutta jostain syystä siihen ei saa värinää päälle, jotta puhelin värähtäisi hieman kirjaimia painellessa. Myöskin jostain syystä LG:n suomennoksen taso on aika heikko ja tuntuu kuin osa teksteistä olisi käännetty Google Translatella tai suoraan resurssi-tiedostoista ilman kontekstia.

Merkittävin ero muihin käyttämiini laitteisiin on LG:n QuickMemo-sovellus, jolla voi piirtää kuvaruutuotoksen päälle tai puhtaalle pohjalle muistiinpanoja. Sovellus jää taustalle majailemaan muistiinpanoineen ja sen saa helposti esille joko ilmoitusalueelta tai painamalla Quick-painiketta. Tehdyn piirrelmän voi tallentaa galleriaan tai jakaa normaalien Androidin jakohärveleiden kautta.

QuickMemo on periaatteessa näppärä, mutta ainakin L5:lla ja paikoin L7:llakin se tahmaili kohtuullisen paljon.

Puhelinten mukaan on paketoitu vain muutama sovellus, jotka tosin ovat poikkeuksellisesti potentiaalisesti hyödyllisiäkin. LG Safety Care (“Turvallisuus hoito” <g>) on turvasovellus, joka vaikuttaa mainiolta esimerkiksi vanhuksille tai natiaisten puhelimiin. Kun sovelluksella soitetaan hätäpuhelu,omat koordinaatit GPS:n perusteella voidaan lähettää valituille yhteyshenkilöille. Sovelluksen saa lähettämään ilmoituksen valituille henkilöille myös, jos puhelinta ei ole käytetty pitkään aikaan. Oman sijainnin ilmoitus lähettää oman puhelimen sijaintitiedot automaattisesti valituille yhteyshenkilöille, kun heiltä saadaan puhelu. Isoveli (tai täti tai isä) voi näin valvoa jälkikasvunsa tai vanhustensa liikkeitä.

Mukana ovat myös normaalit Googlen sovellukset, Polaris Viewer 4, LG SmartWorld ja 7-mallissa vielä lisäksi LG SmartShare. LG SmartWorld on LG:n oma sovelluspalvelu, josta muiden vastaavien kaltaisesti sovelluksia ja erityisesti LG:n sponssaamia ohjelmia. SmartShare on LG:n DLNA-sovellus, joka toimii sekä DLNA-asiakkaana että palvelimena, eli puhelimella voi toistaa kotiverkon DLNA-lähteistä rojua ja puhelimen sisällön voi jakaa vaikka televisiolle.

Sovellusvalikoima on siis kevyt, mutta ainakin minä arvostan sitä, että puhelimen mukana ei tungeta kaikkea mahdollista roskaa. Polaris Viewer on hyvä olla olemassa.

Kamera

Kamerat ovat periaatteessa ihan sitä normaalia Android-tasoa, eli siedettäviä valossa, mutta käyttökelvottomia hämärässä tai pimeässä. LG 5 II ei tee poikkeusta, sen 5 Mpix kenno on riittävää pokkaritasoa, mutta kuvanlaatu on keskinkertaista. Valotus tuntuu toimivan hieman oudosti. Kumpikin kamera ylivalottaa herkästi (jos valoa on saatavilla) niin, että valkoiset osat palavat puhki. 7:n värimaailma on hieman luonnollisempi ja valkotasapaino tuntuu osuvan paremmin kohdilleen.

Megapikseleista huolimatta web-tasoisessa kuvassa ei hirveästi huomaa eroja, 5:ssa yksityiskohdat toki katoavat nopeammin – esim. puiden oksat kukkakuvan taustalta. Valoisassa kesäsäässä otetut kuvat näyttävät kyllä melkoisilta lomo-kuvilta, joten instragramistien ei tarvitse käyttää edes filttereitä.

Kamerat eivät ole erityisen hyviä, mutta eivät ne suhteellisesti ole sen huonompia yleisesti muissakaan saman hintaluokan – tai edes paremmissa – Android-puhelimissa. Ne ajavat asiansa.

Kummassakin puhelimessa on kamerapuhelimille hieman erikoisempi ominaisuus: kuuden kuvan sarjakuvaustila. Tilan valitsemalla laukaisimen painallus ottaa 6 ruutua noin sekunnin sisään. Tämä on ihan mukava lelu sporttiotosten kanssa, mutta kännykkäkameralla panorointi ja focuksen säilyttäminen ei ole kovin helppoa. Paikallaan hölmöilevistä otuksista, kuten lemmikeistä tai lapsista, sillä kyllä saa näppäriä kuvakokoelmia tai useampina peräkkäin vaikka pieniä time lapse -videoita. Kummassakin kamerassa on normaali äänilaukaisimen aktivointi sijoitettu suoraan päänäytölle, joten potrettikuvissa kameran saa ottamaan kuvan sanomalla sopivan taikasanan.

LED-salamat ovat suhteellisen tehokkaita ja niillä saa räiskäistyä pimeässäkin kuvan – kunhan pysyy riittävän lähellä. Kamerat kuitenkin – kuten muissakin Androideissa – ovat aika heikkoja tarkentamaan kunnolla edes hämärässä, eikä esisalamakaan tuntunut aina auttavan. Pimeässä otetut kuvat ovat ikävän rakeisia, eikä hyvää tulosta saa edes normaalissa huonevalossa.

Videon laatu on samaa luokkaa kuin kameratkin. 5 pystyy ottamaan vain VGA-tasoista kuvaa ja 7 kykenee 720p-tasolle. Videosta ei ole sen kummempaa sanottavaa, sellaisen saa tarvittaessa otettua, mutta ei sen laadulla voi hurrata. 5 II tuntuu ehkä arpovan focusta tavallistakin enemmän.

LG Optimus 5 II testivideo:

httpvh://youtu.be/eNEinBlTVAs

LG Optimus 7 II testivideo (VGA):

httpvh://youtu.be/AgV1GRhRcB0

LG Optimus 7 II testivideo (720p):

httpvh://youtu.be/6gNbc8QFgLw

Käyttö

LG 7 II on peruskäytössä hyvin miellyttävä laite. Se ei eroa tyypillisten sovellusten käytössä kovemman tason puhelimista juuri lainkaan. Sovellukset käynnistyvät nopeasti ja ne toimivat tökkimättä. Vasta kun muisti alkaa olla tiukalla, kun useampia sovelluksia on käytössä,  alkaa tahmailu.

LG 5 II on hyvin saman kaltainen, mutta se kärsii pienemmästä muistimäärästä. Esimerkiksi joissakin peleissä yhtä aikainen rekisteröityminen vaikka Facebook-sovelluksen kautta ei välttämättä onnistu, koska puhelimen muisti loppuu ja peli (tai FB) niitataan pois tieltä. Käytännön suorituskyky on sitä luokkaa kuin budjettilaitteelta voi olettaa. Sovellusten käynnistys hidastelee, mutta esimerkiksi www-selaus on varsin sujuvaa ja monimutkaisetkin www-sivut renderöidään nopeasti.

Tavanomaisessa käytössä 7 II:n kanssa tulee ainoastaan ikävä tarkempaa ja suurempaa näyttöä, suorituskyvyn puolesta tyypillinen FB/Spotify/Foursqure/surffaus/pelailu -käyttö on sujuvaa. Myös videot (xvid ml.) pyörivät hyvin. 3D-intensiivisimpiä pelejä ei pelailla, mutta angrybirdsit ja vastaavat toimivat ilman merkittävää tahmaamista. 5 II pärjää päivittäisessä käytössä hieman heikommin. Parin  sovelluksen kanssa ei tule ongelmia, mutta useamman kanssa kylläkin. GPU taas ei pysy kunnolla perässä edes simppelimpien pelien kanssa, kuten Candy Crushin tai Angry Birdsin kanssa. Pelaaminen onnistuu, mutta tahmimista esiintyy ja näytön päivitys hidastelee selvästi.

Puhelimissa tulee myös tallennustila nopeasti vastaan. Kummassakin puhelimessa tallennustilaa on käytettävissä noin 1,6 Gt kokoeroista huolimatta, joten SD-kortille tulee tarvetta. Ilmeisesti sovelluksia ei kuitenkaan pysty asentamaan muistikortille, joten sisäisellä muistilla on vain pärjättävä.

Suorituskyky testattiin seuraavilla sovelluksilla. Lyhyenä yhteenvetona voidaan todeta, että kumpikin laite pärjää luokassaan ihan ok, vaikkeivät ne nyt kovin ihmeellisiä ole. Tehoiltaan L7 on suunnilleen samassa luokassa parin vuoden takaisin Samsung S2:n, Asus Padfonen tai HTC Sensation XE:n kanssa. L5:n vastineita taas ovat esimerkiksi Optimus 3D ja Samsung Galaxy R. On kuitenkin huomattava, että L5 ei jää CPU:ltaan kauas L7:sta ja se suoriutuu yllättävänkin hyvin.

Suorituskyvystä kertoo myös se, että Vellamon benchmarkeja varten 7:lla piti sammuttaa kaikki ylimääräiset sovellukset ja 5:lla ei auttanut mikään. 5 ei onnistunut lataamaan Epic Citadelia, vaikka isoveli mokomaan pystyikin. Myöskään Basemark X Offscreen ei antanut mitään tulosta. 7 taas ei meinannut suostua pyörittämään 3DMarkia lainkaan, mutta muutaman tökkimiskierroksen jälkeen sekin onnistui. 3DMarkin toiminta 7:lla oli kuitenkin hyvin epävarmaa.

Yhteenveto

LG Optimus 5 II ja 7 II ovat varsin kelvollisia budjettiluokan laitteita. 7 sopii aivan hyvin käyttöluuriksi hieman pelaavallekin, jos ei erityisesti kaipaa suurta näyttöä tai 3D-kykyjä. Kummankin puhelimen suuri akkukapasiteetti puoltaa käyttämistä nimenomaan älypuhelimena painottaen puhelintoimintoa.

Huonoimpia puolia käytännön kannalta ovat pieni tallennustila ja 5:n epävarma suorituskyky. Periaatteessa CPU on luokassaan ihan ok, mutta RAM-muistin määrä ja kehno GPU vesittävät homman. Varsinaisena puhelimena älytöiminnoilla varustettuna se kuitenkin toimii aivan hyvin. Isoveli pärjäsi merkittävästi paremmin, eikä sen takia tarvinnut testijakson aikana menettää hermojaan.

Kumpaakin puhelinta on pääsääntöisesti mukava käyttää, kun huomioi missä luokassa ne pelaavat. Parasta ehkä on, että näissä LG:n laitteissa ei tarvitse kärsiä mistään käyttöliittymien aivopieruista tai turhuuksista.

Hyvää:

• hintaluokka
• suhteellinen tehokkuus yksittäistä sovellusta käyttäessä
• näytöt

Huonoa:

• tallennustila
• 5:n kehnohko suorituskyky ja keskusmuistin määrä
• kamerat

LG 5 II:n hintaluokka on noin 190 euroa ja L7:n 260 euroa.

Linkit:

LG Optimus 7 II

LG Optimus 5 II