Saimme testiin Googlen Nexus-sarjan molemmat uutuudet, Nexus 6P:n ja Nexus 5X:n. Keskitytään tällä kertaan Huawein valmistamaan, suuremmalla näytöllä varustettuun, Nexus 6P:hen ja palataan LG:n valmistamaan Nexus 5X:ään erikseen vielä myöhemmin.

Google on antanut niin sanotun referenssipuhelimensa valmistamisen aina vuorollaan eri laitevalmistajille. Olemme nähneet aikaisemmin esimerkiksi niin Motorolan kuin HTC:n version tästä puhtaalla Android-käyttöjärjestelmän versiolla varustetusta älypuhelimesta. Kyseessä on siis niin sanottu puhdas Androidin versio, eli käyttöliittymä ja perussovellukset ovat kaikki Androidin ”omia”, eikä laitteeseen ole asennettu pysyvästi mitään laitevalmistajan omia versiointeja käyttöjärjestelmästä tai valmistajan omia mielestään tärkeitä sovelluksia. Nexukset ovat myös puhelimia, joille Google on historiallisesti tuonut uusimat käyttöjärjestelmäversiot ensimmäisenä ja pisimpään tarjolle. Tästä johtuen julkistettaessa Nexuksissa on aina ollut se viimeisin version Androidista. Niin tälläkin kerralla, eli Huawei Nexus 6P pitää sisällään Androidin Marshmallow’n, eli Androidin version 6.0.

Huawei Nexus 6P on 5,7-tuumaisella näytöllä varustettu puhelin, joka on jo hyvin kookas käteen kuin käteen. Näyttö on AMOLED-tekniikalla toteutettu, eli sen kirkkaus, tarkkuus ja virrankulutus ovat mukavasti tasapainossa. Testin aikana puhelimen näytönkirkkaus oli asetettu pysyvästi noin puoleen väliin säätövaraa ja akku kesti tehokkaassa käytössä päivän aikana hyvin. Nexus 6P on varustettu 3450 mAh:n akulla. Kun puhelimen otti laturista aamulla noin klo 7:00 laturista, oli noin klo 18:00 aikoihin kotiin palatessa akussa edelleen varausta jäljellä noin 30-35% päivästä ja käytöstä riippuen. Vertailun vuoksi Nexus 5X:n akussa oli puhelimen mukaan jäljellä 15-20% ja Sony Xperia z3:ssa noin 20-25%. Nexus 6P:n akkukesto on siis aika hyvä näytön kokoon ja resoluutioon nähden. Fyysinen koko antaa toki tilaa suuremmalle akulle, kuin pienemmissä malleissa.

Puhelimena Huawei Nexus 6P toimii siinä missä mikä tahansa nykyaikainen puhelin, eli puhelut tulevat ja menevät ilman valittamisen aihetta ja puhelun ääni on kelvollinen molempiin suuntiin. Tässä suhteessa ei siis ole oikein mitään kerrottavaa. Datayhteys on nykyisillä älypuhelimilla se tärkeämpi suurimmalle osalle käyttäjistä. Nexus 6P on 4G/LTE Cat 6 -yhteyksiä tukeva (300/50 Mbit) puhelin ja sen tiedonsiirtonopeudet ylsivät riittävän lähelle operaattoreiden liittymälle lupaamia nopeuksia. Nexus 6P tuntui saavan 4G-yhteyden hieman herkemmin ja huonommissa olosuhteissa kuin Nexus 5X, mutta erot ovat lähinnä marginaalisia. Esimerkiksi Turun saaristossa molemmilla Nexuksilla ja Sony Xperia Z3:lla siirtyminen 3G-verkon puolelle tapahtui suurin piirtein samassa paikassa ja samalla hetkellä.

Nexus 6P on varustettu Sonyn valmistamalla 12,3 megapikselisellä takakameralla. Kamera kykenee myös 4K-videotallennukseen. Etukamerana, eli selfien tallentajana puhelimessa on 8 megapikselinen kamera, joka kykenee 1080p-resoluution videotallennukseen. Puhelimessa on esiasennettuna Androidin oma kamerasovellus, joka on hyvin yksinkertainen. Se lähinnä antaa mahdollisuuden valita HDR+-tilan automatiikan, perustilan ja pois päältä laittamisen väliltä, sekä samana päälle-pois-asetuksilla. Muuten asetukset antavat määrittää tallennuslaadun ja pikselimäärän.

Käytännössä Androidin kamerasovellus ei ole niitä parhaimpia; takakameralla tarkennus, kuvan ottaminen ja tallentaminen tapahtuvat huomattavan pitkällä viiveellä, mikä aiheuttaa kuvaustilanteissa harmaita hiuksia ja holtitonta kiroilua. Joko kohde ehtii kameran miettiessä karkuun tai kuvaaja itse siirtyy jo tekemään jotain muuta, ennen kuin kuva on edes otettu. Tarkennuksen hitaudesta johtuen suurin osa kuvista on lähinnä melkein tarkentuneita kuin kristallin kirkkaita. Puhelimeen kannattaakin siksi asentaa joku hyväksi havaittu kamerasovellus, jolla kameran teknisistä ominaisuuksista saa enemmän irti. Itse kokeilin CameraMX-sovelluksella vertailla Nexuksia ja varsinkin Nexus 6P heräsi valokuvaamisessa ihan uudelle tasolle. Siitäkin huolimatta Nexus 6P ei omaan makuun ole niitä parhaita luureja valokuvaukseen. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos puhelimen valinnassa kameran laatu on erityisen korkealla vaatimuslistalla. Tästä huolimatta täytyy todeta, että Nexus 6P ei missään nimessä ota huonoja kuvia, silläkin on mahdollista saada laadukkaita kännykuvia, kunhan oppii ottamaan huomioon sen ominaisuudet ja haasteet.

Etukameralla, eli selfie-räpsimellä, kuvanlaatu on yllättävän hyvä verrattuna monien muiden puhelimen etukameroihin. Esimerkiksi Sony Xperia Z3:lla en useimmiten viitsinyt kyseistä kameraa käyttää vähänkään hämärämmässä, mutta Nexus 6P tuotti vielä Sonylle haasteellisissa valaistuksissa välttäviä kuvia. Kuvat olivat myös kohtuullisen teräviä, eli kunhan poskirasvat pyyhkäisee kameran linssin edestä, saa jo ihan edustavia profiilikuvia Facebookiin.

Videon kuvaamiseen molemmilla kameroilla on helppoa ja kuvanlaatu kohtuullista. Takakameralla kuvattu 4K-materiaali oli välttävää ja sillä tuotetusta korkearesoluutioisesta videomateriaalista pystyi vielä rajaamaan videoeditoinnissa FullHD-tasoisesta kuvasta kohtuullisen kelvollista materiaalia. Tietenkään kuvanlaatu ei pärjää siinä vaiheessa edes edullisille järjestelmäkameroille, mutta matkapuhelimella kuvatuksi videoksi jälki on rajattunakin riittävän laadukasta. FullHD-laadulla kuvatessa kamera tuottaa luokassaan hyvälaatuista kuvaa hyvässä valaistuksessa, mutta valaistuksen heiketessä myös kuvanlaatu heikkenee. Kokonaisuutena videokuvaukseen Nexus 6P sopii yhtä hyvin kuin muutkin luokkansa puhelimet. Sillä ei tuoteta produktiotasoista videota, mutta ei sitä siihen ole tarkoitettukaan.

Suorituskyvyltään Nexus 6P on riittävällä tasolla. Missään vaiheessa se ei osoittanut voipumisen merkkejä normaalissa arkikäytössäni, puhumattakaan ajoittain raskaammastakin kuvien ja videon siirtoon liittyvästä puuhasta. Kapulan sisällä sykkii Qualcommin Snapdragon 810 v2.1, eli 64-bittinen ja 8-ytiminen järjestelmäpiiri. Grafiikkasuorittimena puhkuu Adreno 430. RAM-muistia puhelimessa on 3 Gt:a, ja sisäistä tallennustilaa testiyksilössä oli 32 Gt:a. Puhelimesta on saatavilla myös 64 Gt:n ja 128 Gt:n mallit, mutta useimmille 32 Gt:n versio riittää pitkälle. Kannattaa kuitenkin puhelinta harkitessa ottaa huomioon, ettei puhelimeen saa erillistä muistikorttia. Tämä saattaa tarkoitta joillakin käyttäjillä sitä, että suuremmalla sisäisellä muistilla varustettu luuri tulee tarpeeseen. Omassa käytössäni 32 Gt:a riitti ainakin testijakson ajan. Arkipuhelimeni on varustettu 32 Gt:n sisäisellä tallennustilalla ja puhelimessa asustaa 64 Gt:n muistikortti, tosin kumpikaan ei ole ollut uhkaavasti täynnä missään vaiheessa.

Uudet Nexukset ovat varustettu C-tyypin USB-liitännällä, joka on samaan aikaan hyvä ja huono uutinen. Hyvää on se, että puhelin latautuu omassa, 15 watin, laturissaan todella nopeasti. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että akun varauksen ollessa noin 20%:n kohdalla, laturi täytti akkua noin yhden prosentin per minuutti. Mitä tyhjempi akku oli, sitä nopeammin se latauksen alussa täyttyi. Huono uutinen on se, että mukana tulevassa C-tyypin USB-kaapelissa on molemmissa päissä samanlainen liitin. Eli jos ennestään löytyy seinistä ja autoista latureita vanhalla USB type-A-liittimellä, ei niille ole tämän luurin kanssa käyttöä. Hieman tätä ikävyyttä pehmentää se, että Huawei on laittanut Nexus 6P:n laatikkoon mukaan piuhan, jonka toisesta päästä löytyy vanha USB-liitäntä (jota 5X:n mukana ei siis tule). Tällä luurin saa kiinni vanhaan laturiin ja tietokoneeseen. Piuha kuitenkin on todella lyhyt, vain noin 15 cm ja sillä ladatessa virta matelee sisään puhelimeen. Tiedonsiirtoa en kaapelilla kokeillut, koska kaikki tarpeellinen siirtyy lähes poikkeuksetta nykyisin pilvipalveluiden kautta tai muuten langattomasti.

Nexus 6P:n strategiset mitat ovat: 159,3 mm x 77,8 mm x 7,3 mm. Kyseessä on siis aika kookas, mutta kohtuullisen ohut lankku. Puhelin tuntuu suurelta käteen, mutta sen käyttöön tottuu nopeasti. Muotoilu ja takakannen pinta ovat sellaisia, että puhelin pysyy miellyttävästi kädessä. Yllättävän nopeasti Nexus 6P tuntui luontevalta kädessä, varsinkin sellaisella otteella, jolla takakanteen sijoitettu sormenjälkitunnistin osuu juuri oikeaan kohtaan. Minun tapauksessa se tarkoittaa, että etusormi laskeutuu kuin automaattisesti lukijan päälle ja puhelin on parhaimmillaan auki ennen kuin sen on saanut taskusta ulos.

Odottaessani Nexus 6P:tä testiin tutustuin sen teknisiin tietoihin paperilla. Sormenjälkitunnistin tuntui siinä vaiheessa lähinnä kikkailulta ja turhuudelta, jonka oletin kytkeväni pois käytöstä ensimmäisten päivien jälkeen. Toisin kävi. Nyt kaipaan omaan arkipuhelimeenikin tuota sormenjälkitunnistinta. Sen käyttö on helppoa ja intuitiivista, eli puhelimen ollessa lepotilassa, ei tarvitse kuin asettaa sormi lukijan päälle ja puhelin on käytettävissä. Lukijan sijoittelu on keskellä, noin neljänneksen verran takalevyä alas yläreunasta. Etusormi osuu siihen luonnostaan, kun puhelimen ottaa käteen. Sormenjäljen tunnistusta ennen ei tarvitse painaa mitään nappia, eikä sen jälkeen. Riittää vain, että asettaa sormen tunnistimen päälle. Ja tunnistus on hämmästyttävän nopea ja tarkka. Sitä saa lisäksi koulutettua useammalla sormella ja sormen kohdalla.

Nykyisin kun puhelimet ovat teknisesti kehittyneet siihen pisteeseen, että lähes kaikki puhelimet keskihintaluokasta ylöspäin riittävät suurimmalle osalle käyttäjistä, nousee pienten käyttöä helpottavien innovaatioiden arvo. Miksi muuten maksaa muutamaa kymppiä, saati satasta, enemmän ylemmän luokan puhelimesta, kun keskihintaisistakin löytyy jo riittävän suorituskykyisiä? Käyttöliittymän yleiskäytettävyyden valinta tehdään hyvin pitkälle puhelimen merkki valitsemalla, eli minkä valmistajan käyttöliittymän kustomointi vaan itselle sopii parhaiten. Molemmissa uusissa Nexuksissa, 6P:ssä ja 5X:ssä, on samanlainen ruotsalaisen FPC:n valmistama “Nexus Imprint”-sormenjälkitunnistin ja ne toimivat identtisesti. Niiden olemassaolon unohtaa nopeasti ja sormen hipaisu tunnistimen päältä tapahtuu alun jälkeen lähinnä vaistomaisesti, sitä ei erikseen tietoisesti ajattele. Monilla valmistajilla on alkanut huippumalleihin ilmestyä sormenjälkitunnistuksia, mutta Nexuksissa toteutus on todella yksinkertainen ja oikeasti käyttöä nopeuttava ja helpottava. Harvoja negatiivisia puolia on se, että laitteen ollessa pöydällä näyttö ylöspäin, ei ole keinoa avata sitä nopeasti sormenjäljellä.

Ulkoisesti Nexus 6P on simppeli, eikä siinä ole oikein mitään suuria design-oivalluksia. Tämä on osaltaan myös sen vahvuus. Puhelimeen ei ole piirretty väkisin mitään suuria oivalluksia tai haettu designia designin takia. Puhelimesta on saatavilla musta, valkoinen ja alumiinin värinen versio ja testissä oli näistä viimeisin. Omaa silmääni sen ulkonäkö miellytti juuri siksi, ettei se hypännyt minkään yksityiskohdan takia silmille. Yksinkertainen design itsessään tekee kokonaisuudesta miellyttävän, vaikkei se missään nimessä muotoilun riemuvoitto ole. Varsinkin takalevyn yläreunan pieni töyssy, jossa kamera ja salama ovat, vaikutti ennen testiä tuotekuvia katsellessa häiritsevältä. Lopulta kädessä pyöritellessä se ei ollutkaan niin suuri ja kummallinen vaan lopulta ihan mukavan näköinen. Vaikka Nexuksia ei välttämättä osteta niiden ulkonäön takia, niin puhelimen hillitty muotoilu ei ainakaan ole kaupan teolle esteenä.