Honor 9 on Huawein viimeisin lahja lippulaivapuhelimien kilpailtuun segmenttiin. Testiin saatu yksilö on tyylikkään metallinen, väriltään kromi. Puhelimen takalevy on kuitenkin lasia, minkä ansiosta se on tasainen kauttaaltaan, niin reunoilta, kuin kameran linssienkin kohdalta. Kokonaisuutena puhelin on yksinkertaisen tyylikäs. Voisi sanoa, että Huawein design on osunut nyt nappiin heti toisen kerran peräkkäin erittäin tyylikkään Mate 9 Pron jälkeen. Mistä pääsemmekin siihen, että karrikoiden Honor 9 ja Mate 9 Pro ovat samat puhelimet eri vaatteissa. Jos jotain spekulaatiota uskallan villinä heittää ilmaan, niin Mate 9 Pro:n design kosiskelee Samsungin käyttäjiä ja Honor 9 taas enemmän iPhonen käyttäjiä. Molempien linjat kun ovat sen verran lähellä edellä mainittuja kilpailijoita.

Käteen Honor 9 tuntuu miellyttävältä ja sormenjälkilukija on sopivassa paikassa ja sopivan kokoinen. Se myös tunnistaa käyttäjän pelkällä hipaisulla, toisin kuin esimerkiksi Sony Xperioiden sormenjälkilukija, jota joutuu erikseen vielä painamaan. Näiden välillä paremmus on puhtaasti mielipiteeseen ja tottumukseen perustuvan pohdinnan kautta löytyvä totuus. Molemmilla on kannattajakuntansa. Itse kuitenkin pidän enemmän Huawein sormenjälkitunnistimesta, vaikka olenkin pitkään Sonyn taskustani löytänyt. Honor 9:n sormenjälkilukijan luvataan olevan vielä oppiva, minkä voin hyvin uskoa. Testijakson aikana tuntui, että harhahipaisuja ja “kokeile uudelleen” -pyyntöjä tuli vähemmän ja vähemmän kunnes ne testijakson lopulla olivat lähes poikkeuksetta kadonneet. Jopa saunan ja poreilun jälkeen Huawei Honor 9:n sormenjälkilukija onnistui tunnistamaan ryppyisen peukalon, vaikka parin kilpailijan puhelimet olivat jo ymmällään.

Suorituskyvyltään Honor 9 on vähintäänkin riittävä. Normaalissa käytössä ja omassa ajoittain raskaammassa käytössä ei löytynyt mitään valitettavaa. Pokemon pyöri tökkimättä ja kaatuilematta, joskin peli oli myös Honor 9:n akulle raskas taakka. Honor 9:n akku kuitenkin tuntui kestävän hyvin, eli omassa käytössä aamulla täyteen ladatussa akussa oli illalla kotiin tulessa noin 30 % mehuja vielä jäljellä. Tulos on suurinpiirtein sama kuin esimerkiksi Mate 9 Prolla tai Sony Xperia XZ Premiumilla.

Puheluiden suhteen Honor 9 on täysin kelvollinen, eli yhteydet pelasivat hyvin ja ääni kuului molempiin suuntiin kuten odottaa saattaa. Tosin yksi omituisuus puhelimessa oli se, että aina puhelimen soidessa ruudussa näkyi EDELLISEN soittajan tiedot noin 3-4 sekuntia ennen kuin juuri sen puhelun soittajan tiedot ilmaantuivat ruudulle. Tämä on jokseenkin hämmentävä ominaisuus, mutta sen kanssa oppii nopeasti elämään. Nykyisillä älypuhelimilla kuitenkin tehdään niin paljon muutakin kuin soitellaan, eli tärkeämpää suurimman osan mielestä on langattomien datayhteyksien pelaaminen. Wifin kanssa Honor 9 ei testin aikana päässyt loistamaan, muttei ollut missään nimessä huonoin. Usein tuttuihin verkkoihin liittyminen kesti sen verran kauan, että käyttäjä ehti tarkistaa wifi-listasta onko verkko edes saatavilla. Toisaalta taas verkkoyhteyden kerran muodostettuaan se pysyin päällä ilman onglmia. Pari kertaa yhteys pysyi jopa niin hyvin, että puhelin käytti wifi-yhteyttä vielä parkkiksella autoon hypätessä, vaikka mikään aktiivikäytössäni oleva toinen puhelin ei koskaan niin tehnyt.

Mobiiliverkkojen datayhteyden kanssa Honor 9 tuppasi kuuluvuusalueen reunalla herkästi pudottavan 4G:stä 3G:n puolelle. Tämä ei kuitenkaan tuntunut usein olevan ongelma, koska tätä muutosta ei käytännössä normaalissa käytössä huomannut mitenkään. Kuitenkin Honor 9 saattoi olla jo 3G:n puolella pitkään ennen kuin vaikkapa taskussa kaverina kulkenut Xperia Z3. Molemmissa oli käytössä saman operaattorin identtisilla palvelupaketeilla varustetut liittymät.

Huawein käyttöliittymä on allekirjoittaneen mielestä liikaa Applemainen, eikä Honor 9 tee tässä poikkeusta. Se ei muuten ole ongelma, mutta jotkut sovellusten kuvakkeet on pakotettu siihen hieman pyöristettyyn neliöön ja ne eivät vaan yksinkertaisesti näytä hyvältä. Tämän onneksi voi kiertää vaihtamalla käynnistysohjelman, jos Huawein ulkoasu ei miellytä. Käytin kuitenkin puhelinta “tehtaan kuosissa” koko testin ajan. Puhelin on siis käyttökelpoinen ja toimiva myös Huawein omalla ulkoasulla.

Se, mikä monia varmasti kiinnostaa Huawein ja Leican yhteistyön julkistuksen jälkeen on se, miten kamera toimii. Ja sehän toimii. Huawein kamera sovellus on allekirjoittaneen mielestä yksi miellyttävimmistä, joskaan ei monipuolisin. Silti se suoraan laatikosta otettuna antaa hyvin monipuoliset työkalut valokuvaamiseen. Toisin kuin Sony, Huawei tarjoaa kaikki panoraamoista aina pitkien valotusten ohjelmiin suoraan yhden ja saman kamerasovelluksen kautta. Manuaali, eli Pro-tilassa käyttäjä pääsee säätämään esim suljinaikaa ja kennon herkkyyttä, eli kaikkea mitä lippulaivaluokan kännykän kameralta voi odottaakin. Kaksoiskamera toimii Huawein omaa kamerasovellusta käytettäessä, mutta kolmannen osapuolen kamerasovellukset osaavat käyttää vain sitä “pääkameraa”, eli värillistä kameraa kahdesta takakamerasta.

Honor 9:n kameran erilaiset ohjelmat ovat yllättäen hyvinkin käyttökelpoisia. Siellä on muutamia vähän kikkailuun taipuvaisia juttuja, kuten 3D Panoraama. Sillä voit ottaa kuvan kiertäen itse esineen ympäri. Tämän jälkeen voit katsella sitä galeeriassa “laatikkomoodissa”, eli Fyusen katselusovelluksella (?). Tällöin näet kuvaamastasi kappaleesta 3D-kuvan, jota voit käännellä ympäri. Ihan hauska, mutta usein hankala kuvata ja toistaalta katsellessakin enintään ihan kiva. Vastaavanlainen on 3D Creator kasvoista, jolla en saanut useimmiten mitään aikaiseksi. Oliko vika käyttäjässä? Todennäköisesti, mutta en edes testin varjolla jaksanut tarpeeksi leikkiä sen kanssa oppiakseni käyttämään sitä kunnolla.

Yö- ja hämäräkuvausohjelmat olivat luonnollisestikin parhaimmillaan jalustan tai telineen kanssa. Niillä pystyi myös hieman leikkimään valoisammallakin ja vähän kokeilemalla kuvista sai ihan piristävän erilaisia kuin mitä kännykällä olettaisi saavan aikaiseksi. Yksi hieman pettymykseksi jäänyt ominaisuus oli “digitaalinen aukon säätö”. Tarkoitan tällä sitä kameran ominaisuutta, jossa painat iiriksen kuvaa ja kuvan otettuasi pääset jälkikäteen säätämään kuvan syväterävyttä. Käytännössä kyseessä on vain algoritmi, joka pyrkii ohjelmallisesti sumentamaan lisää tarkennuksen ulkopuolella olevia alueita. Harkiten ja varovasti käytettäessä efekti oli jokseenkin kelvollinen, mutta sillä on helppo saada aikaiseksi surkuhupaisia yritelmiä enemmän kuin onnistuneita ja tyylikkäitä otoksia. Suurin syy tähän on se, että automatiikan kyky tarkasti erottaa halutun tarkennnetun kohteen rajat muusta taustasta oli ajoittain hyvinkin sekakaisin. Kohteiden ympärille jäi kaistale tarkempaa taustaa, ennen kuin itse jälkiprosessoitu sumennus alkoi.

Huawei Honor 9:n kamera antaa muihin älypuhelimiin verrattuna laadukasta stilliä ja videokuvaa, erityisesti hyvässä valaistuksessa. Kovassa valossa, jossa myös teräviä varjoja oli, kuva sattoi ajoittain olla hieman epätarkkaa 100 % rajauksella isolta näytöltä katsottuna. Kuitenkin sama ongelma on lähes kaikkien puhelimien kameroilla. Kännykällä ja tabletilla katsottaessa kuvat ovat erinomaisia, mutta suuremmalla näytöllä alkaa jo erottua selvemmin, että kyseessä on kännykällä otettu kuva. Sama pätee niin valokuviin, kuin videoihinkin. Videoiden osalta täytyy vielä nostaa esiin se, että niin etu- kuin takakameroilla kuvatessa mikrofoni taltioi äänen yllättävän hyvin. Jopa niin hyvin, että käytin testin aikana Honor 9:ä parin YouTube-videon tekemiseen.

Kokonaisuutena Honor 9 on erittäin kilpailukykyinen laite niin hintaluokassaan kuin lippulaivasegmentissä. Se on varmasti houkutteleva vaihtoehto monille, ei vähiten hintansa puolesta, vaan myös tyylikkään ulkoasunsakin ansiosta. Jos itse olisin juuri nyt ostamassa uutta puhelinta Honor 9 olisi varmasti yksi vaihtoehdoista. En kuitenkaan tiedä saisiko se voittajan paikan taskussani, kun Huaweilta kuitenkin löytyy myös Mate 9 Pro. Onneksi kuitenkin kyse on henkilökohtaisista mieltymyksistä ja omalla johdalla Mate vaan tuntuu näyttävän paremmalta.